Bisnesunelmia toteutettavaksi

Kuka päättää, kenen unelma omasta menestyvästä yrityksestä voi toteutua? Kun kyse on asiasta, jonka toteuttaminen on omissa käsissä, niin vastaus lienee päivän selvä. Mutta käytännössä unelmat eivät aina löydä maaliin. Miksi näin? Mikä erottaa toteutuvat unelmat haaveeksi jäävistä?

Olen pienen ajan sisällä saanut tutustua kahteen itseäni hieman nuorempaan naiseen, joilla on poweria tehdä bisnesunelmistaan totta. Toinen on matkallaan juuri astunut saappaisiin, joilla hän astelee haluamaansa suuntaan. Toinen on suunnittelemassa, millaisia saappaita hän matkalleen tarvitsee, jotta unelma tulee toteutumaan. Kumpikaan ei vielä ole tehnyt läpimurtoaan, mutta olen 100-%:sen varma, että menestys seuraa näitä upeita naisia.

Mikä heidät erottaa meistä tavallisista haaveilijoista? Näiden kahden esimerkin perusteella sanoisin, että määrätietoisuus ja usko itseen. Vastaus ei yllätä. Tulee mieleen, että eikö noita avuja pitäisi olla meistä aika monella? Silti kovin moni tyytyy hyvään peruskauraan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole! Mutta mitä määrätietoisuus ja usko itseen sitten ihan oikeasti on?

Halua muuttaa vallitseva olotila? Uskoa siihen, että pystyy sen tekemään? Tehdä jotain uudella tavalla niin, että se palvelee valittua kohderyhmää? Ei siis tehdä jotain itseään varten, vaan aitoa halua tehdä jotain toisten eteen – auttaa heitä pääsemään eteenpäin omissa haaveissaan.

Se vaatii sydäntä, empatiaa ja visiota. Kykyä heittäytyä valitun kohderyhmän housuihin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat ja tehdä kaikkensa, jotta he voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Heitä vartenhan tätä unelmaa rakennetaan – hehän tämän yrityksen menestyksen lopulta kustantavat saadessaan juuri sellaista palvelua, josta ovat valmiit maksamaan.

Omien unelmien rakentaminen on siis tässä esimerkissä toisten tavoitteiden täyttämistä. Kenen tavoitteen toteuttamisessa sinä haluat olla mukana ja miten voit siinä auttaa?

Luovuutta etsimässä

Lapset ovat luovia ja innovatiivisia. Mihin se ominaisuus katoaa meistä vuosien varrella? Ei se itse asiassa katoa mihinkään. Epävarmuus ja pelko vain ajavat luovuuden ohi. Näin väitti Liv Gussing Burgess, joka puhui Cornell-Haaga Summitissa 26.4.2013. Hyvin pitkälle näin varmasti onkin.

Lapset keksivät ratkaisuja ja vastauksia. Mielikuvitus antaa siivet uskomattomille tarinoille. Valitettavasti tämä piirre alkaa rapistua usein kouluiässä. Silloin pitää oppia olemaan hiljaa ja tietää oikea vastaus. Tähän asti vastauksia on saanut olla niin paljon kuin ratkaisijoitakin.

Liviä kuunneltuani aloin suhtautua uudella tavalla siihen, että lapseni leipää haukattuaan tuumii sen olevan pyssy. Tai karhu. Miten voikaan tulla mieleen tuollainen, hymyilen. Ja ne leikit.. päiväpeitto harteille ja viisivuotias on supermies. Olohuoneen sohva muuttuu autoksi ja lattialle levitetty viltti merirosvolaivaksi. Ei siihen paljon tarvita.

Kunpa meillä aikuisillakin olisi uskallus heittäytyä lapsen tasolle. Uskoa omaan ideaan ja uskallusta toteuttaa se. Lapset eivät epäile. He toimivat sen eteen, että oma visio toteutuu.

Meillä aikuisilla on taipumus epäillä oman idean toteuttamiskelpoisuutta. Entä jos epäonnistun? No silloin ei taatusti onnistu. Ja jos epäonnistuu, sitä masentuu. Riskin ottamista pelätään. Epäily onnistumista kohtaan hälventää luovuutta ja onnistumisen mahdollisuutta.

Liv Gussing Burgess huomautti, että teknologian kehitys ei ole edistänyt luovuutta – päinvastoin. Olemme laitteiden orjia. Kun sähköposti plingahtaa, säntäämme katsomaan, mitä se sisältää. Mahdollisesti työn alla ollut luova työ keskeytyy. Kaikki on niin kovin hektistä, joten eihän luovuudelle anneta edes mahdollisuutta. Innostavalla työympäristöllä voi edistää luovuutta. Ja sitä voi kuulemma myös opetella.

Kekseliäisyys ja ratkaisujen löytäminen vaatii sitä, että hyppää pois omasta laatikosta ja katsoo asiaa ulkopuolisena, asiakkaan tai muun kohderyhmän silmin.

Liv päätti puheenvuoronsa mainioon tarinaan. Hän kertoi siivoojan kohtaamasta ongelmasta, jossa tyttöjen vessan peiliä pussailtiin huulipunatuin huulin. Peilin puhdistaminen oli työlästä. Siivoja antoi tytöille opetuksen ja näytti kuinka vessan peilit muka pestään: hän kastoi luutun vessanpönttöön ja pyyhki peilit sillä. Enää ei peilejä pusuteltu.

Ratkaisu löytyy usein muualta kuin sitä etsii. Siksi tarvitaan luovuutta ja mielikuvitusta.