Usko omaan unelmaan part 2

”Satavuotiaan Suomen talouden sankari, Evon Söderlund”, kuuluttaa Helsingin Sanomat juttusarjassaan.

Olemme saaneet tasaisin väliajoin kuulla valtakunnan päämedioista, kuinka tämä Malesiasta karuista oloista lähtöisin oleva Super-mimmi on puskenut viiden vuoden ikäisen yrityksensä vaikeuksista voittoon ja kansainväliseen laajentumiseen. Ylpeänä olen seurannut hänen matkaansa myös tässä blogissa:

Oikeus omaan unelmaan | Vahva visio toi kansainvälisen palkinnon | Maahanmuuttajasta palkituksi yrittäjäksi

Muistan Evonin yrittäjäpolun alkuvaiheita, kun hän miehensä kanssa kulki todella hataralla jäällä. Kaikki oli epävarmaa ja haavoittuvaa. He kuitenkin jatkoivat matkaansa, eivätkä kääntyneet takaisin, vaikka jää ritisi.

Ulkopuolisen silmin heillä näytti olevan ainakin kaksi tärkeää tukijalkaa: halu onnistua ja iso joukko tukijoita rannalla kannustamassa. Syntynyt voima kannatteli.

Halu onnistua ja tukijoukot. Kontekstista irrotettunakin se kuulostaa aika toimivalta onnistumisen reseptiltä. Jos ei itse usko omaan tekemiseen, ei mitään voi saada. Kun itsevarmuus ja tekemisen meininki saa pauloihinsa myös ympärillä olevat ihmiset, syntyy menestyksessä tarvittava tukijoukko. He ovat tärkeitä etenkin silloin, jos ja kun oma usko alkaa hiipua.

Yrittäjäuralle tai ylipäätään uuteen elämään hyppääminen vaatii uskallusta, mutta se on ainoa tie menestykseen. Evon on minulle itselleni siitä upea esimerkki. Tärkeintä on, että saa tehdä sitä mitä rakastaa niiden kanssa, joita rakastaa!

Intuitio vieköön

Intuitio – mikä se on? Se on tunne. Ei enemmän, se on usko. Uskoa siitä, että tätä tunnetta kannattaa nyt kuunnella. Intuitio voi johdattaa jonkun uuden polun varrelle tai se voi auttaa, kun on kaksi polkua valittavana. Vasta tulevaisuus kertoo, mikä olisi ollut oikea ratkaisu, mutta intuitio pyrkii kertomaan oikean vastauksen etukäteen.

Intuitio on ennustamista. Se auttaa oman elämän ohjaamisessa johonkin, johon kannattaa lähteä. Intuitio saattaa myös laittaa stopin jollekin mahdollisesti alkavalle. Ei, ei tätä peliä ei sittenkään kannata alkaa pelata.

Sanotaan, että intuitioon kannattaa luottaa. Se auttaa päätöksen teossa, mutta se voi myös alitajuisesti auttaa siinä, että valittu tie on tai se koetaan onnistuneeksi. Kun uskoo siihen, että valinta on oikea, oma ajatus ja teot johdattavat siihen, että valintaa seuraa menestys.

Omasta elämästäni tunnistan parikin vahvaa intuition paikkaa. Vakaata uskoa siihen, että tämä kortti kannattaa kääntää.

Toisesta on aikaa pian vuosi. Olin päätynyt kokeilemaan parisoutua tilanteessa, jossa mietin 15 vuotta kestäneen kirkkovenesoutu-urani olevan loppusuoralla. Innostus lajiin oli hiipunut vuosien myötä, mutta parisoutu olikin ihan eri juttu! Muutamat treenit ja yksi kilpailu, josta taannoin jo kirjoitinkin tässä blogissa, muuttivat liikuntaharrastusteni suuntaa.

Sain vahvan intuition tunteen siitä, että tähän juttuun kannattaa nyt panostaa. Onneksi parini, johon oikeastaan olin vasta juuri tutustunut, oli samoilla linjoilla. Nyt vuotta myöhemmin meillä on yhteinen vene ja takana tiukka treenitalvi, jonka myötä pyrimme haastamaan Suomen ykköspareja sekaparisoudussa. SM-kilpailut ovat vielä edessä, mutta ainakin usko omaan tekemiseen on kova ja sehän on tärkeintä!

Kauempi muisto intuitiosta piirtyy lähes kahdentoista vuoden taakse. Olin työhaastattelussa silloisessa Haaga Instituutissa. Muistan, kuinka minut valtasi vahva tunne siitä, että tämä on minun paikkani. En saanut silloin hakemaani tehtävää, mutta pari viikkoa myöhemmin sain puhelun ja minulta kysyttiin kiinnostusta toiseen tehtävään samassa talossa. Tiesin heti, että halusin sen.

Työvuosia on samassa talossa kertynyt jo lähes kaksitoista. Työtehtävät ja esimiehet ovat vaihtuneet, mutta työnilo ja yhteisöllisyys on säilynyt. Työhaastattelussa tunnistamani Haagan henki on olemassa yhä edelleen.  Sekin intuitio oli siis seuraamisen arvoinen!

Valopiha on Haagan kampuksen sydän ja tapahtumien areena.

Intuitio vie edelleen. Tulevaan syksyyn liittyy uudenlaisia haasteita työrintamalla. Odotan innolla ja jännityksellä, miten pärjään niiden kanssa. Tällekin tielle on kuitenkin intuitiolla vahva otteensa pelissä. Siksi olen luottavaisin mielin ja teen parhaani. Kuten tähänkin asti!

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut intuition seuraamisesta? Onko se johtanut onnistuneisiin tapauksiin?

 

Design vaatii uskoa tekemiseen

HAAGA-HELIAn RestonomiFoorumissa kuultiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu designista. Panelisteina olivat designin parissa työskentelevät hotellin johtaja Mia Skvorc, ravintola-ammattilainen Joseph Youssef, ruokakulttuurin edistäjä Ville Relander, muotoilija Vertti Kivi ja juoma-asiantuntija Jouko Mykkänen.

Designille haettiin erilaisia määritelmiä ja yhtenä lopputulemana oli, että tuotteen tai palvelun loppukäyttäjä on suunnitteluprosessin keskiössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina kannattaisi kysyä asiakkailta, mitä he haluavat, sillä useimmiten he eivät tiedä, mitä he haluavat. Designerin tehtävä on löytää asiakkaan tarpeisiin ratkaisu, jota tämä ei itse edes tiedä olevan olemassa.  Johonkin asti pitää kuulla asiakasta, mutta palvelun tuottajalla on oltava omaa uskallusta toteuttaa jotain ihan uutta. Se oli Steve Jobsinkin tapa toimia: ihmiset eivät tiedä, mitä he haluavat, sillä he eivät tiedä, mitä syntymässä.