Elämän polkua kulkiessa vastaan tulee toisinaan tienristeyksiä. Risteyksessä pitää aina hieman hiljentää ja varmistaa, kumpaan suuntaan lähtee. Toisinaan suunta on selvä eikä miettimistä tarvita. Joskus pohdinta on paikallaan: mihin suuntaan lähtisin.
Intuitio voi auttaa polun valinnassa. Intuitiosta kirjoitinkin aiemmin. Vahva intuitio voi auttaa uudelle, onnistuneelle polulle. Intuitio-tekstiä kirjoittaessani olin saanut intuition siitä, että oli aika suunnata uusille urille. Työpaikan vaihto reilut puoli vuotta sitten on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Olin kulkenut vanhaa polkua riittävän kauan, ja oli aika lähteä uudelle. Vanhalle polulle en ole haikaillut, vaikka edellisessä työpaikassa vietetyt vuodet ovat täynnä hienoja muistoja, ystäviä, iloa ja onnistumisia. Nyt on aika hakea onnistumisia tältä uudelta polulta.
Mutta mitä tehdä risteyksessä, jossa intuitio ei otakaan valtaa. Kun tuntuu, että molemmissa poluissa olisi puolensa. Haluaisi kulkea molempia polkuja yhtaikaa ja kerätä mukaansa niiden molempien parhaat palat, napsia rusinat pullista.
Kahden polun kulkeminen yhtaikaa on mahdotonta. Valinta on pakko tehdä. Mutta mistä tietää, kummalle lähteä? Ei sitä heti tiedäkään. Täytyy osata kuunnella itseään. Rauhoittua omien ajatustensa ääreen. Puhua niitä ääneen. Olen huomannut, että sitä oppii paljon enemmän omista ajatuksistaan, kun kuulee, mitä itse ajattelee. Ainakin minulle, aina liikkeessä olevalle suorittajalle, pohdintaan pysähtyminen tuntuu välillä vaikealta.
On kuitenkin parempi tehdä itse valinnat oman elämänsä poluista kuin ulkoistaa päätökset muille. Aina päätös ei ole omissa käsissäkään. Siksi on tärkeää elää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Jokainen askel ja jokainen polku on lahja.
Onnistunut tapaus 