Se oli siinä.. Entä sitten?

Projektiin tarttuminen on innostavaa. Varsinkin, jos se tapahtuu omasta halusta. Ja etenkin, jos projektin kulkuun ja lopputulokseen pääsee itse vaikuttamaan.

Työpaikalla erilaisia projekteja siunaantuu varmasti jokaiselle, mutta vapaa-ajalla aloitetuissa projekteissa sydän on yleensä astetta enemmän mukana. Sitä tekee itselleen ja omista lähtökohdistaan.

Mutta entä sitten, kun projekti päättyy? Kun on pinnistelty ja puristettu, tehty kaikki voitava projektin eteen. Lopputulos on synnytetty ja tavoitteeseenkin toivottavasti päästy. Siinä se sitten on – kovan työn tulos. Iloitaan, hurrataan ja ehkä juhlitaankin. Krapulahan siitä seuraa, ainakin henkinen. Tulee huominen ja ylihuominen. Pinnistelyt on tehty, enää ei tarvitse. Nyt voi huoahtaa ja hengähtää.

Mutta jos pinnistelystä onkin jo tullut tapa. Se on täyttänyt päivät ja viikot. On ollut syy tehdä jotain merkittävää – tavoitella ja kurkotella kohti maalia. Siellä se siintää.. Koko ajan lähempänä..

Mutta kun maali on saavutettu, alkaa tyhjyys. Mihin sitä sitten panostaisi, kun viimeisen vuoden on panostanut asiaan, joka on nyt ohi?  Pitäisi osata hellittää ja päästää irti. Alkaa suunnitella seuraavaa projektia. Haikeaa se on – ja niin pirun työlästä! Aloittaa taas kaikki alusta.

Projekti ei olisi projekti, jos se kestäisi ikuisuuden. Kun yksi maali on saavutettu, täytyy jatkaa eteenpäin ja asettaa seuraava tavoite. Välissä pitää vain muistaa nollata, kerätä voimat ja rohkeus, ja vasta sitten lähteä uuteen projektiin. Tyhjältä pöydältä, taakseen tuijottamatta, eteenpäin kovaa puskien, koettua ja opittua hyödyntäen.

Veljeäni Jukkaa lainaten, ”sellast sattuu, sit siihen tottuu ja sit sitä alkaa kaipaamaan”.

 

Yhdessä onnistumisesta

Kuinka vaativa ihminen osaakaan olla? Ja mikä hassuinta, itselleen! Muille kelpaa kyllä, mutta omia vahvuuksia on vaikea nähdä.

Miten usein kehut itseäsi? Hyvistä suorituksista, onnistumisista, hyvästä päivästä? Muistatko toisinaan katsoa peiliin ja onnitella – tulipahan taas urakka suoritettua?

Kaveria ja kollegaa nostan ainakin itse mielelläni ylös, mutta omat, merkittävätkin saavutukset menevät vähän siinä sivussa: näinhän se pitikin mennä – tätähän lähdinkin tavoittelemaan.

Olen vetänyt kolme vuotta melkolailla itsenäisesti bisnestä, jonka olen lähes alusta asti luonut. Kaupalliset palvelut ammattikorkeakoulussa on suurimmalle osalle kummajainen, mutta minulle se on ollut totta ja arkea pitkään. Ympärilläni oleva ammattikorkeakoulun opettajista koostuva asiantuntijaverkosto on osaamiseltaan niin vahvaa, että tarjoan sitä mielelläni yritysten käyttöön – maksusta toki. Minulle se on bisnestä, jonka tavoitteena on asiakkaideni menestys. Ja menestystä on tullutkin – niin isoissa kuin pienemmissäkin yrityksissä.
  *Muutamia referenssi-keissejä löytyy Haaga-Helian nettisivuilta>

Olen osannut iloita onnistuneista  projekteista, osaamisen ja toiminnan kehittymisestä asiakasyrityksissäni, kollegoideni oivalluksista ja oppimisesta. En kuitenkaan ole muistanut kiittää itseäni siitä, että olen tämän ”ekosysteemin” luonut.

Vasta nyt, kun viime vuoden puolella sain tiimiini kaksi vahvistusta, kollegoita, joiden kanssa jakaa ilo menestyksestä, tuuletin saavutuksiamme. Olimme yhdessä ylittäneet budjetoidun liikevaihdon reilusti ja tuloskin oli hyvällä mallilla. Samanlaisia onnistumisvuosia minulla on takanani useampia, mutta yhdessä onnistuminen maistui paljon mukavammalle.

Tehtiinpä ME hyvää duunia Taru ja Petteri! Siitä on paljon helpompi iloita kuin yksin onnistumisesta.

 

Ketjuravintoloiden puolustuspuheenvuoro

Ketjuravintoloita ja valmisruokaa kuuluu haukkua. Silti 90 % kansasta kuluttaa niitä. Ovatko ihmiset tyhmiä vai missä syy parjattujen menestykseen?

Hospitality-alan Grand Old Man, matkailuneuvos Matti Pulkki esitti sen verran mielenkiintoisia argumentteja ravintola-alan ketjutoiminnan ja erityisesti S-ryhmän menestyksen taustoista uransa vaiheita HAAGA-HELIAn Hospitality Business Cases –hankkeen keskustelutilaisuudessa torstaina 21.3., että haluan jakaa ne tässä blogissa. Ei käy kieltäminen, etteikö S-ryhmä olisi onnistunut tapaus – niin hyvin se on vienyt markkinaosuuksia kaikilla edustamillaan toimialoilla.

Itsekin S-ryhmässä vaikuttanut Pulkki arvioi, että näinkin ison organisaation taustalla menestyksen ratkaisijoina on ollut äärettömän päteviä yksilöitä. S-ryhmä on aina huolehtinut henkilöstönsä koulutuksesta, mistä arvostettu Jollas-instituutti on hyvä esimerkki. Organisaatio ei kuitenkaan ole luottanut vain sisäisiin kouluttajiinsa vaan jo vuosikymmenten ajan hakenut tietoa ja vaikutteita oman organisaationsa ulkopuolelta ja ulkomailta.  Kotimaan rajojen ulkopuolelta on haettu uusimpia ideoita ja sovellettu niitä omaan toimintaan hyvinkin menestyksekkäästi.

S-ryhmässä tehdään paljon tutkimusta, asiakaspalautetta seurataan tarkkaan ja sen perustella kehitetään toimintaa. Tutkimustieto tuo faktapohjaa ja realiteetteja muuten melko tunnepitoiseen bisnekseen. Liika tunteilu ei sovi liiketoimintaan.

Organisaatiossa seurataan tarkasti talouden tilaa ja osastojen tuottavuutta seurataan alueellisesti. Kehittäminen perustuu pitkäjänteisyyteen, mikä tietysti isossa yrityksessä on mahdollista. Yksi yksikkö voi tuottaa vähemmän tai jopa toimia tappiolla hetken aikaa, kun muut yksiköt paikkaavat vajetta.

Menestys perustuu myös tarkkaan ketjuohjaukseen, jonka takana on niin ikään päteviä henkilöitä. Ketjujen kehittämisestä vastaavat kehittävät niin kokonaisuutta ja yksittäisiä tuotteitakin. Toiminta on franchising-henkistä ja kentällä toimivilla työntekijöillä on sanansa siihen, mihin toimintaa kehitetään.

Ketjutoiminta perustuu tiukkaan kulttuuriin, jonka kaikki toimijat sisäistävät. Säännöistä ja tiukasta kurista voi höllätä, kun työntekijät toimivat ketjun arvojen mukaisesti. Luovuuttakaan ei ketjupaikoissa tapeta, sillä Pulkin mukaan luovuus syntyy palvelussa ja kohtaamisessa. Miten se olisi ketjussa huonompaa kuin yksityisessä ravintolassa?

Loppukaneettina ja vastaiskuna ABC:n arvostelulle Pulkki heitti ilmaan kysymyksen: ”Vuosikaudet tienvarret olivat tyhjinä, vaikka bisneksessä oli useita toimijoita (Shell, Esso jne). Mikseivät ne onnistuneet tekemään sitä, mitä ABC teki?”

ABC onnistui viemään ihmisten sydämen asiakaslähtöisillä palveluillaan. Kumman itse valitsisit epämääräisen huoltamon vai ison pysähdyspaikan, jossa on riittävästi parkkitilaa, kunnon vessat ja tarjolla reilua ruokaa?

Ammatillista verkostoitumista Hospitality Insiders Clubissa

Starttasimme eilen HAAGA-HELIAn isännöimän hotelli- ja ravintola-ammattilaisten verkoston, Hospitality Insiders Clubin. Alan asiantuntijoita oli koolla parikymmentä ja toivottu suhteiden luominen lähti heti mainiosti käyntiin. Klubin tavoitteena on tuoda alan ammattilaisille uutta tietoa ja ajatuksia päivittäisen työn tueksi ja tarjota samalla paikka, jossa pääsee kertomaan omista työhön liittyvistä haasteita ja onnistumisista samanhenkisten, eri yrityksistä tulevien kollegoiden kanssa.

Paras anti ensimmäisessä tapaamisessa oli ehkä se, miten koolla ollut porukka pääsi sukeltamaan yhden alan ikonin, Starbucks Cafén palvelukonseptiin. Jenkeistä johdettu toimintamalli on erittäin säännelty ja vaatii taitoa istuttaa vaatimukset Suomen ja Helsinki-Vantaan lentokentän oloihin sopivaksi.

Klubin ensimmäisessä tapaamisessa päästiin siis ytimeen: näkemään kulisseihin, johon tavallisella kahvilakävijällä tai edes ammattilaisella ei ihan joka päivä ole mahdollisuutta päästä. Siitä kiitos Helsinki-Vantaan lentokentän Starbucks kahviloiden vetäjälle, SSP Finlandin Brand and Operations Managerille Nina Hienoselle!

Ainakin itselleni jäi kytemään kipinä seuraavaa tapaamista kohtaan – miten luottamuksen ilmapiiri syvenee ja miten verkoston juuret lähtevät juurtumaan. Klubin isäntinä meillä on kollegani Pekka Lammen kanssa langat käsissä, mutta se, mitä langoista syntyy, riippuu klubilaisista. Sen kuitenkin tiedän, että tässä on ainekset onnistuneeseen tapaukseen!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vuorovaikutusta tapahtumiin

Vuorovaikutteisuus lisääntyy kaikessa viestinnässä ja viime aikoina se on alkanut näkyä myös tapahtumajärjestämisessä. Tätä muutosta tervehdin ilolla. Suomalaiset ovat arkoja kysymään ja kommentoimaan esimerkiksi seminaarien puheenvuoroja, vaikka keskusteluiden ja käsiteltävien asioiden arkeen kytkeminen tekisi uudesta tiedosta paljon merkityksellisempää. Siksi on hienoa, että netistä tuttu keskustelu- ja kommentointikulttuuri valtaa alaa myös tapahtumissa. Ehdoton ykkönen (ellei peräti ainoa) palvelun tarjoaja on Prospectum, jonka Viestiseinä vastaanottaa kuulijoiden kysymykset tekstiviestinä, nettilomakkeen kautta tai Twitteristä sovittua hastagia käyttäen.  

Viestiseinä oli olennainen osa esimerkiksi marraskuussa Kalastajatorpalla järjestettyä Onnistunut tapahtuma -päivää – siellä tapahtumabisneksen ammattilaisten olisi viimeistään pitänyt sisäistää vuorovaikutteisuuden merkitys ja siihen tarjolla oleva työkalu!

Itse käytin Viestiseinää ensimmäisen kerran viime vuoden helmikuussa World Design Capital -vuoteen liittyneen designpääkaupunkiviikonlopun tapahtumassa Kampin keskuksessa. Ohikulkijat jättivät Viestiseinälle toiveitaan huomisen Helsingille ja pääsivät näkemään muiden toiveita – näin syntyi vuorovaikutusta kaupunkilaisten välille.

Toisen kerran Viestiseinä pääsi näyttämään taikansa viime toukokuussa järjestämässäni HAAGA-HELIAn ja Saimaan amk:n yhteisessä Euroja idästä –seminaarissa. Viestiseinälle kerättiin tuolloin paitsi kysymyksiä ja kommentteja puhujille, myös ryhmätöiden tuotoksia. Viestiseinä toimi siis myös esittelyalustana, kun ryhmät kertoivat keskinäisistä keskusteluistaan.

Viestiseinän kaltaista palvelua käytin jo syksyllä 2009 sosiaaliseen mediaan keskittyneessä Matka alkaa verkosta – seminaarissa, jossa ei vain puhuttu sosiaalisen median käytöstä vaan se oli vahvasti läsnä itse tapahtumassa ja sen markkinoinnissa.

Pelkkä teknologia ei kuitenkaan tee tapahtumasta vuorovaikutteista. Toimivan tekniikan ohella vähintään yhtä tärkeä on tilaisuuden puheenjohtajan tai juontajan rooli. Mitä paremmin hän osaa ottaa yleisön toiveet ja tarpeet huomioon tilaisuuden edetessä, sitä enemmän vuorovaikutusta pääsee syntymään. Se taas luo puitteet onnistuneelle tapahtumalle ja tapaukselle!