Elämän polkuja

Elämän polkua kulkiessa vastaan tulee toisinaan tienristeyksiä. Risteyksessä pitää aina hieman hiljentää ja varmistaa, kumpaan suuntaan lähtee. Toisinaan suunta on selvä eikä miettimistä tarvita. Joskus pohdinta on paikallaan: mihin suuntaan lähtisin.

Intuitio voi auttaa polun valinnassa. Intuitiosta kirjoitinkin aiemmin. Vahva intuitio voi auttaa uudelle, onnistuneelle polulle. Intuitio-tekstiä kirjoittaessani olin saanut intuition siitä, että oli aika suunnata uusille urille. Työpaikan vaihto reilut puoli vuotta sitten on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Olin kulkenut vanhaa polkua riittävän kauan, ja oli aika lähteä uudelle. Vanhalle polulle en ole haikaillut, vaikka edellisessä työpaikassa vietetyt vuodet ovat täynnä hienoja muistoja, ystäviä, iloa ja onnistumisia. Nyt on aika hakea onnistumisia tältä uudelta polulta.

Mutta mitä tehdä risteyksessä, jossa intuitio ei otakaan valtaa. Kun tuntuu, että molemmissa poluissa olisi puolensa. Haluaisi kulkea molempia polkuja yhtaikaa ja kerätä mukaansa niiden molempien parhaat palat, napsia rusinat pullista.

Kahden polun kulkeminen yhtaikaa on mahdotonta. Valinta on pakko tehdä. Mutta mistä tietää, kummalle lähteä? Ei sitä heti tiedäkään. Täytyy osata kuunnella itseään. Rauhoittua omien ajatustensa ääreen. Puhua niitä ääneen. Olen huomannut, että sitä oppii paljon enemmän omista ajatuksistaan, kun kuulee, mitä itse ajattelee. Ainakin minulle, aina liikkeessä olevalle suorittajalle, pohdintaan pysähtyminen tuntuu välillä vaikealta.

On kuitenkin parempi tehdä itse valinnat oman elämänsä poluista kuin ulkoistaa päätökset muille. Aina päätös ei ole omissa käsissäkään. Siksi on tärkeää elää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Jokainen askel ja jokainen polku on lahja.

Intuitio vieköön

Intuitio – mikä se on? Se on tunne. Ei enemmän, se on usko. Uskoa siitä, että tätä tunnetta kannattaa nyt kuunnella. Intuitio voi johdattaa jonkun uuden polun varrelle tai se voi auttaa, kun on kaksi polkua valittavana. Vasta tulevaisuus kertoo, mikä olisi ollut oikea ratkaisu, mutta intuitio pyrkii kertomaan oikean vastauksen etukäteen.

Intuitio on ennustamista. Se auttaa oman elämän ohjaamisessa johonkin, johon kannattaa lähteä. Intuitio saattaa myös laittaa stopin jollekin mahdollisesti alkavalle. Ei, ei tätä peliä ei sittenkään kannata alkaa pelata.

Sanotaan, että intuitioon kannattaa luottaa. Se auttaa päätöksen teossa, mutta se voi myös alitajuisesti auttaa siinä, että valittu tie on tai se koetaan onnistuneeksi. Kun uskoo siihen, että valinta on oikea, oma ajatus ja teot johdattavat siihen, että valintaa seuraa menestys.

Omasta elämästäni tunnistan parikin vahvaa intuition paikkaa. Vakaata uskoa siihen, että tämä kortti kannattaa kääntää.

Toisesta on aikaa pian vuosi. Olin päätynyt kokeilemaan parisoutua tilanteessa, jossa mietin 15 vuotta kestäneen kirkkovenesoutu-urani olevan loppusuoralla. Innostus lajiin oli hiipunut vuosien myötä, mutta parisoutu olikin ihan eri juttu! Muutamat treenit ja yksi kilpailu, josta taannoin jo kirjoitinkin tässä blogissa, muuttivat liikuntaharrastusteni suuntaa.

Sain vahvan intuition tunteen siitä, että tähän juttuun kannattaa nyt panostaa. Onneksi parini, johon oikeastaan olin vasta juuri tutustunut, oli samoilla linjoilla. Nyt vuotta myöhemmin meillä on yhteinen vene ja takana tiukka treenitalvi, jonka myötä pyrimme haastamaan Suomen ykköspareja sekaparisoudussa. SM-kilpailut ovat vielä edessä, mutta ainakin usko omaan tekemiseen on kova ja sehän on tärkeintä!

Kauempi muisto intuitiosta piirtyy lähes kahdentoista vuoden taakse. Olin työhaastattelussa silloisessa Haaga Instituutissa. Muistan, kuinka minut valtasi vahva tunne siitä, että tämä on minun paikkani. En saanut silloin hakemaani tehtävää, mutta pari viikkoa myöhemmin sain puhelun ja minulta kysyttiin kiinnostusta toiseen tehtävään samassa talossa. Tiesin heti, että halusin sen.

Työvuosia on samassa talossa kertynyt jo lähes kaksitoista. Työtehtävät ja esimiehet ovat vaihtuneet, mutta työnilo ja yhteisöllisyys on säilynyt. Työhaastattelussa tunnistamani Haagan henki on olemassa yhä edelleen.  Sekin intuitio oli siis seuraamisen arvoinen!

Valopiha on Haagan kampuksen sydän ja tapahtumien areena.

Intuitio vie edelleen. Tulevaan syksyyn liittyy uudenlaisia haasteita työrintamalla. Odotan innolla ja jännityksellä, miten pärjään niiden kanssa. Tällekin tielle on kuitenkin intuitiolla vahva otteensa pelissä. Siksi olen luottavaisin mielin ja teen parhaani. Kuten tähänkin asti!

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut intuition seuraamisesta? Onko se johtanut onnistuneisiin tapauksiin?