Joukkueen tähti on joukkue itse

HIFK:n päävalmentaja Jani ”Honsu” Honkavaara puhui Haaga-Helian Tulevaisuusfoorumissa joukkueen ja yksilön rooleista ja suhteesta pelin onnistumisessa. Vaikka puheenvuoro kytkeytyi vahvasti urheilumaailmaan ja joukkueen valmentamiseen, löysin Honsun puheenvuorossa paljon yhtäläisyyksiä omaan työhöni asiantuntijatiimien johtamisessa asiakasprojekteissa.

Otsikon mukaisesti joukkueen tähti on joukkue itse. Joukkue koostuu yksilöistä, joilla kullakin on omia vahvuuksia, joita yksilöt käyttävät joukkueen onnistumisen hyväksi. Ei siis ole tarkoitus tasapäistää yksittäisten pelaajien (tai asiantuntijoiden) osaamista joukkueen edessä, vaan on keskityttävä yksilöiden vahvuuksiin ja hyödyntää niitä. Juuri niistä rakentuu se uniikki kokonaisuus, jonka me tällä osaajien kombinaatiolla saamme aikaiseksi.

Näin on myös omissa asiakasprojekteissani, joihin tarvitsen joukon huippuosaajia. Näiden henkilöiden yksilöllisten vahvuuksien kautta pääsemme ratkaisemaan asiakkaan ongelman. Mikä parasta, pääsen itse valitsemaan kulloinkin tarvittavat osaajat.

Haaga-Helian monipuolisesta asiantuntijajoukosta minun on osattava poimia ne henkilöt, jotka sopivat toteuttamaan kulloistakin asiakasprojektia. Tärkeää on paitsi asiantuntijan osaaminen, myös halu ja innostus projektia kohtaan. Kun koossa on useampi intohimolla projektiin suhtautuva huippuyksilö, ei lopputuloksestakaan voi huono tulla. Projektinvetovastuullisena, valmentajana minun on, Honsun sanoin, saatava pelaajat tekemään itse oikeat ratkaisut kentällä.

Asiantuntijat ovat kaikki yksilöitä, mutta asiakasprojektissa aina jonkinlaisessa suhteessa toisiinsa. Seminaarin toinen puhuja Filosofian Akatemian Reima Launonen toikin keskusteluun mielenkiintoisen uuden termin: suhtelo, suhteessa muihin oleva yksilö. Sitähän me kaikki suurimmaksi osaksi olemme elämän eri rooleissa, oli kyse sitten työstä, perheestä tai harrastuksista.

Silti, joukkueen tähti on joukkue itse. Meistä jokainen omina persooninamme, osana kulloistakin joukkuetta. Tähän voin täysin rinnoin yhtyä.

Lue myös

Yhdessä onnistumisesta

Enpä olisi arvannut – bisnes naapurimaahan

Yhdessä onnistumisesta

Kuinka vaativa ihminen osaakaan olla? Ja mikä hassuinta, itselleen! Muille kelpaa kyllä, mutta omia vahvuuksia on vaikea nähdä.

Miten usein kehut itseäsi? Hyvistä suorituksista, onnistumisista, hyvästä päivästä? Muistatko toisinaan katsoa peiliin ja onnitella – tulipahan taas urakka suoritettua?

Kaveria ja kollegaa nostan ainakin itse mielelläni ylös, mutta omat, merkittävätkin saavutukset menevät vähän siinä sivussa: näinhän se pitikin mennä – tätähän lähdinkin tavoittelemaan.

Olen vetänyt kolme vuotta melkolailla itsenäisesti bisnestä, jonka olen lähes alusta asti luonut. Kaupalliset palvelut ammattikorkeakoulussa on suurimmalle osalle kummajainen, mutta minulle se on ollut totta ja arkea pitkään. Ympärilläni oleva ammattikorkeakoulun opettajista koostuva asiantuntijaverkosto on osaamiseltaan niin vahvaa, että tarjoan sitä mielelläni yritysten käyttöön – maksusta toki. Minulle se on bisnestä, jonka tavoitteena on asiakkaideni menestys. Ja menestystä on tullutkin – niin isoissa kuin pienemmissäkin yrityksissä.
  *Muutamia referenssi-keissejä löytyy Haaga-Helian nettisivuilta>

Olen osannut iloita onnistuneista  projekteista, osaamisen ja toiminnan kehittymisestä asiakasyrityksissäni, kollegoideni oivalluksista ja oppimisesta. En kuitenkaan ole muistanut kiittää itseäni siitä, että olen tämän ”ekosysteemin” luonut.

Vasta nyt, kun viime vuoden puolella sain tiimiini kaksi vahvistusta, kollegoita, joiden kanssa jakaa ilo menestyksestä, tuuletin saavutuksiamme. Olimme yhdessä ylittäneet budjetoidun liikevaihdon reilusti ja tuloskin oli hyvällä mallilla. Samanlaisia onnistumisvuosia minulla on takanani useampia, mutta yhdessä onnistuminen maistui paljon mukavammalle.

Tehtiinpä ME hyvää duunia Taru ja Petteri! Siitä on paljon helpompi iloita kuin yksin onnistumisesta.

 

Enpä olisi arvannut.. Bisnes naapurimaahan!

Jos sinun nyt pitäisi arvata, mitä elämässäsi tapahtuu ensi vuoden aikana, mitenköhän lähelle osuisi? Ainakaan itse en olisi vuosi sitten arvannut, mitä kaikkea päättyvä vuosi on tuonut mukanaan. Asiat vain alkoivat tapahtua ja palaset loksahdella kohdalleen, kun innostui ja ryhtyi hommiin.

Minulle päättyvä vuosi on ollut kahdella tapaa melkoisen vaiherikas. Harrastusrintamalla mullistus tapahtui ”kohtalokkaassa Pirkansoudussa”, josta jo aiemmin kirjoitin ja josta liikuntakärpänen kasvoi uudelle tasolle: nyt treenaan tosissaan ja kovaa SM-haaveet sielunsilmissä siintäen. Tästä lisää myöhemmin keväällä..

Työrintamalla käänne oli niin ikään ennalta arvaamaton. Jos joku olisi sanonut, että pystyn kollegoineni rakentamaan bisneksen naapurimaahan reilusti alle vuodessa olisin epäillyt vahvasti. Mutta näin kävi!

Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia rakentui ideasta käytäntöön varsin lyhyessä aikaikkunassa.
Helmikuussa ensitunnustelut, toukokuussa yhteistyöneuvottelut, syyskuussa ”big-bang” ja jouluun mennessä toiminnan käynnistäminen: Hospitality Insiders Clubin lanseeraus, kolmen lyhytkurssin toteuttaminen, kahden kehitysprojektin läpivieminen, useiden delegaatioiden isännöiminen ja messuedustaminen.

Taustatyötä näkyvään tekemiseen oli moninkertaisesti – olipa kyse sitten talous- ja veroasioiden haltuunotosta, viestintätoimenpiteiden rakentamisesta ja henkilöstökysymysten ratkaisemisesta. Haasteita ratkottiin sitä mukaan, kun niitä vastaan tuli. Hands-on-oppimista parhaimmillaan – ei helpoimman, mutta opettavaisimman kautta.
Yksi  suurimmista henkilökohtaisista haasteistani oli kielitaito. Vajavaisesta bisnesenglannistani huolimatta saimme hommat luistamaan kolmea kansallisuutta edustaneessa tiimissä. Yllättävistä tilanteista sitä selviää, kun vain pistää itsensä peliin. Ja itseluottamus vahvistuu kummasti!

Työ ja oppiminen jatkuu toki edelleen – elämmehän vasta toiminnan pilottivuotta. Uusia haasteita tulee taatusti matkan varrella, mutta uskon, että samalla tekemisen meiningillä ja avoimin mielin niistäkin selviää. Eivät haasteet ihmistä isompia voi olla. Pala kerrallaan ja itseensä uskoen. Se on toiminut tähänkin asti.

Strategiasta käytäntöön on lyhyt matka, kun suunta on selvä ja tekijöillä valtuutus toteuttaa yhteistä missiota! Saanen olla ylpeä aikaan saannoksestamme?

We did it!
Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia team: Maria Velez, Ain Hinsberg, Elisa Aunola, Sven Lööndre. Kuva: Tommi Lalu.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle menestyksekästä, positiivista ja onnistunutta vuotta 2016!

 

Opiskelu vaarantaa passiivisuuden

”Opiskelu vaarantaa passiivisuuden”, sanotaan. En tosin kokenut olevani passiivinen työssä käyvänä ja urheilua harrastavana kahden lapsen äitinäkään, mutta päätin kokeilla. Olinhan toki opiskellut työn ohessa ennenkin. Vuoden mittaisia täydennyskoulutuksia ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnonkin.  Tällä kertaa testaan jotain uutta siinä mielessä, että nyt kuviossa on mukana lapset. Edellisen tutkinnon suoritin juuri ennen esikoisen syntymää, nyt nurkissa vipeltää kaksi alle kouluikäistä.

Koin opiskelun aloittamisen kuitenkin välttämättömäksi oman kehittymiseni ja uran etenemisen kannalta. Nyt tai ei koskaan!

Aloitin pari viikkoa sitten tutussa opinahjossa, HAAGA-HELIAssa Tuloksellisen esimiestyön erikoistumisopinnot. Opiskeluryhmä koostuu lähes 30 eri yrityksistä tulevista, vaativissa tehtävissä toimivista asiantuntijoista. Jokaisella on omat paineet työn ja opiskelun yhteensovittamisessa, mutta toisaalta myös selkeät intressit opiskella lisää.

Opetusta on kerran viikossa, tiistai-iltaisin kolme tuntia putkeen työpäivän jälkeen. Sen päälle tulevat kirjojen lukemiset, opintotehtävät ja oppimispäiväkirja. Sen sijaan, että illalla löhöäisi tv:n ääressä lasten mentyä nukkumaan, otan kirjan käteen tai avaan tietokoneen. Ei onneksi joka ilta!

Jo kahden opetuskerran jälkeen voin sanoa, että kannatti lähteä tähän leikkiin! Lähiopetuksesta saa niin paljon irti omaan työhön ja muuhunkin elämään. Opiskelukollegoiden esiin tuomat kokemukset ja ajatukset peilaavat heidän työssä oppimaansa ja kokemaansa. Se on ihan mielettömän antoisaa. Peilata ja punnita: miten teillä, näin meillä. Kuulee hyvistä käytännöistä, erilaisista toimintatavoista ja toisaalta rohkeitakin tunnustuksia mokista jne. Uskon, että keskustelut vain syvenevät sen myötä kun opinnot etenevät ja porukka alkaa tuntea toisiaan paremmin.

Aikuisena opiskelu on antoisaa! Ja vapaaehtoista, siksi ehkä jopa hauskaa! Saatanpa kertoa oppimiskokemuksistani myöhemminkin tässä blogissa – ainakin niistä onnistuneista tapauksista 🙂

Ketjuravintoloiden puolustuspuheenvuoro

Ketjuravintoloita ja valmisruokaa kuuluu haukkua. Silti 90 % kansasta kuluttaa niitä. Ovatko ihmiset tyhmiä vai missä syy parjattujen menestykseen?

Hospitality-alan Grand Old Man, matkailuneuvos Matti Pulkki esitti sen verran mielenkiintoisia argumentteja ravintola-alan ketjutoiminnan ja erityisesti S-ryhmän menestyksen taustoista uransa vaiheita HAAGA-HELIAn Hospitality Business Cases –hankkeen keskustelutilaisuudessa torstaina 21.3., että haluan jakaa ne tässä blogissa. Ei käy kieltäminen, etteikö S-ryhmä olisi onnistunut tapaus – niin hyvin se on vienyt markkinaosuuksia kaikilla edustamillaan toimialoilla.

Itsekin S-ryhmässä vaikuttanut Pulkki arvioi, että näinkin ison organisaation taustalla menestyksen ratkaisijoina on ollut äärettömän päteviä yksilöitä. S-ryhmä on aina huolehtinut henkilöstönsä koulutuksesta, mistä arvostettu Jollas-instituutti on hyvä esimerkki. Organisaatio ei kuitenkaan ole luottanut vain sisäisiin kouluttajiinsa vaan jo vuosikymmenten ajan hakenut tietoa ja vaikutteita oman organisaationsa ulkopuolelta ja ulkomailta.  Kotimaan rajojen ulkopuolelta on haettu uusimpia ideoita ja sovellettu niitä omaan toimintaan hyvinkin menestyksekkäästi.

S-ryhmässä tehdään paljon tutkimusta, asiakaspalautetta seurataan tarkkaan ja sen perustella kehitetään toimintaa. Tutkimustieto tuo faktapohjaa ja realiteetteja muuten melko tunnepitoiseen bisnekseen. Liika tunteilu ei sovi liiketoimintaan.

Organisaatiossa seurataan tarkasti talouden tilaa ja osastojen tuottavuutta seurataan alueellisesti. Kehittäminen perustuu pitkäjänteisyyteen, mikä tietysti isossa yrityksessä on mahdollista. Yksi yksikkö voi tuottaa vähemmän tai jopa toimia tappiolla hetken aikaa, kun muut yksiköt paikkaavat vajetta.

Menestys perustuu myös tarkkaan ketjuohjaukseen, jonka takana on niin ikään päteviä henkilöitä. Ketjujen kehittämisestä vastaavat kehittävät niin kokonaisuutta ja yksittäisiä tuotteitakin. Toiminta on franchising-henkistä ja kentällä toimivilla työntekijöillä on sanansa siihen, mihin toimintaa kehitetään.

Ketjutoiminta perustuu tiukkaan kulttuuriin, jonka kaikki toimijat sisäistävät. Säännöistä ja tiukasta kurista voi höllätä, kun työntekijät toimivat ketjun arvojen mukaisesti. Luovuuttakaan ei ketjupaikoissa tapeta, sillä Pulkin mukaan luovuus syntyy palvelussa ja kohtaamisessa. Miten se olisi ketjussa huonompaa kuin yksityisessä ravintolassa?

Loppukaneettina ja vastaiskuna ABC:n arvostelulle Pulkki heitti ilmaan kysymyksen: ”Vuosikaudet tienvarret olivat tyhjinä, vaikka bisneksessä oli useita toimijoita (Shell, Esso jne). Mikseivät ne onnistuneet tekemään sitä, mitä ABC teki?”

ABC onnistui viemään ihmisten sydämen asiakaslähtöisillä palveluillaan. Kumman itse valitsisit epämääräisen huoltamon vai ison pysähdyspaikan, jossa on riittävästi parkkitilaa, kunnon vessat ja tarjolla reilua ruokaa?

Innovointia innostavissa oloissa

Miten saada 50-päinen, toisiaan ennalta tuntematon ja eri aloilta tuleva ihmisjoukko innovoimaan yhdessä jotain uutta, jossa on potentiaalia liiketoiminnan harjoittamiseen? Ja vielä niin, että ideat ovat kenen tahansa hyödynnettävissä ideointipäivän jälkeen? Tällaisen haasteen edestä löysin itseni viime joulukuussa. Onneksi työyhteisössäni HAAGA-HELIAssa on useita päteviä henkilöitä, joille innovointimenetelmät ja työpajojen vetäminen on tuttua. Työn tilaajana oli Matkailun ja Elämystuotannon OSKE, joka SoLoMo-hankkeessaan verkottaa mm. matkailun ja hyvinvoinnin sekä ict:n ja erilaisten kehittäjäorganisaatioiden toimijoita tavoitteena tuottaa uusia SoLoMo-palveluita (Social, Local, Mobile) matkailualalle.

Innovoiminen on luovaa puuhaa ja siihen vaadittiin työn luonteeseen sopivat tilat. Ne löytyivät tapahtumahotelli Huoneesta, jonka yrittäjästä kerroin tässä blogissa jo muutama viikko sitten. Visuaalisesti näyttävissä ja erittäin hyvin muunneltavissa tiloissa tilaisuus sai upeat puitteet. Henkilökunnan joustavuus, auttamisvalmius ja yrittäjämäinen asenne olivat jotain muuta kuin perinteisissä hotellien kokoustiloissa. Palvelu oli todella henkilökohtaista ja auttoi meitä tapahtuman toteuttajia saavuttamaan omat tavoitteemme!

Innovoinnin käyntiin saattamiseen tarvittiin toki muutakin kuin onnistuneet puitteet. Osallistujien rentouttamiseen ja turhan jäykkyyden eliminointiin tarvittiin ripaus lapsenmielisyyttä ja itsensä likoon laittamista. Jaoimme osallistujat ennakkoon ryhmiin ja annoimme kullekin ryhmälle oman väri- ja hedelmäkoodin, jonka perusteella tulijat löysivät oman ryhmänsä. Banaanit, mansikat ja rypäleet alkoivat alkuhymähtelyjen jälkeen suhtautua koodeihinsa mukavan leikillisesti.

Päivän teemaan johdattelussa osallistujille esiteltiin erilaisia matkailijaryhmiä mieltymyksineen ja haasteineen. Niinpä yleisön eteen asteli ilmielävänä ”aktiivinen nainen” Minttu kamera kaulassaan, ”venäläismatkailija” Galina turkissaan ostoskasseineen, ”bisnesmatkailija” Tuija iPad kainalossaan ja nelilapsisen perheen isä Kristian, joka kertoi haasteistaan sovittaa teini-ikäisen ja 2-vuotiaan aikataulut yhteen laivaristeilyllä. Karikatyyrit oli vedetty riittävästi yli, että yleisö pääsi kiinni erilaisten matkailijoiden tarpeesta. Johtuivat naurunpyrskähdykset sitten aidosta ilosta tai myötähäpeästä, performanssit saivat tunnelman rentoutumaan ja osallistujat heittäytymään mukaan päivän leikkiin.

Tilaisuus oli onnistunut ainakin sillä mittapuulla, että kymmenet käyntikortit vaihtoivat omistajaa ja useita liiketoimintakelpoisia ideoita syntyi. Innovaatio Campin ja hankkeen lopputulokset löytyvät OSKEn sivuilta ja ne ovat kenen tahansa hyödynnettävissä ja eteenpäin jalostettavissa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Out of the box

  

Markkinoinnissa positiivinen yllättävyys rulettaa. Onnistuimme yllättämään satakunta pientä ja keskisuurta lahjatavara- ja sisustusalan yritystä Forma Cozy Living ammattilaismessuilla tammikuun lopulla. Suuri, jähmeä ja etäinen ammattikorkeakoulu parkkeerasi osastonsa hempeän designin maailmaan ja tarjoutui auttamaan messukävijöitä ja näytteilleasettajia markkinoinnissa ja viestinnässä.

Kiinnostustahan löytyi! Kolmekymmentä nopeinta yrittäjää ehti buukata ajan viestinnän ja markkinoinnin klinikalle, jossa verrattomat ammattilaiset kuuntelivat huolet ja tarjosivat apua. Ne, jotka eivät onnistuneet saamaan aikaa henkilökohtaiseen konsultointiin pääsivät tutustumaan HAAGA-HELIAn tarjontaan tulevien myyntitykkien – Suomen harvojen myynnin koulutusohjelman opiskelijoiden – avustuksella. Ne, jotka eivät vielä näistäkään kontakteista vakuuttuneet, saivat kuulla onnistuneista yritysten ja ammattikorkeakoulun yhteistyöprojekteista tietoiskuissa. Se, joka onnistui välttämään HAAGA-HELIAn täsmäiskun tammikuun Forma messuilla, kulki taatusti laput silmillä ja korvatulpat korvissa!

Mikä pk-yrityksiä sitten eniten askarrutti? Noin pääsääntöisesti verkkoon liittyvät kysymykset: verkkokaupan perustaminen,  markkinoinnin keinot verkossa sekä monikanavaisuus. Miten pienyrittäjä ehtii ottaa haltuun kaiken tämän, kun hoidettavana on itse bisneskin?

Juuri siksi rantauduimmekin heidän luokseen – tarjoutumaan avuksi. Oppilaitosyhteistyö tarjoaa yrittäjille uusia mahdollisuuksia. Enkä tarkoita vain HAAGA-HELIAa. Samanlaista yhteistyötä tarjoavat myös monet muut ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset. Älä jää yksin – pyydä apua!

Näihin kuviin ja tunnelmiin..

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

World Design Capital vuosi päättyi – hyvän tekeminen jatkuu

World Design Capital Helsinki 2012 vuosi on päättynyt. HAAGA-HELIAlle vuosi oli näytön ja näkymisen paikka. WDC-ohjelmaan valittiin seitsemän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohanketta: Huomisen kokous, Porvoo Campus, Symbio Living Lab, FutuAeroport, Elämykselliset kivijalkamyymälät, Metropolibrändi ja Suomenlinna – muutakin kuin piknik-paikka.

Hankkeet näkyivät vuoden aikana yli 20 tilaisuudessa HAAGA-HELIAn kampuksilla sekä erilaisissa ammattilaistapahtumissa pääkaupunkiseudulla ja Porvoossa. Hankkeiden asiantuntijat pitivät useita puheenvuoroja eri seminaareissa. Teemavuoden blogi ja Facebook-sivut keräsivät kymmeniä seuraajia ja lehtiartikkeleitakin julkaistiin monia.

WDC-vuosi oli HAAGA-HELIAlle paitsi viestinnällinen ponnistus myös potku yksiköiden ja tki-hankkeiden välisen yhteistyön lisäämiselle. Tempaukset kokosivat yhteisten tavoitteiden äärelle kymmeniä haagahelialaisia niin henkilöstöstä kuin opiskelijoistakin. Vielä useampi haagahelialainen pääsi teemavuoden kanssa kosketuksiin erilaisissa tapahtumissa kuten henkilöstön kesäpäivässä ja WDC-vuoden päätöstapahtumassa ”Journey through Change”. Innovatiivisesti ja raikkaasti toteutettu päätöstapahtuma oli kokonaisuudessaan opiskelijaryhmän suunnittelema ja toteuttama, mikä todisti, että opiskelijamme ovat huippuluokkaa ja luottamuksen arvoisia!

Designvuoden pääviesti ”We design the change” jää elämään vähintäänkin omassa toiminnassani ja sen myötä tässä blogissa. Slogan kuvaa haagahelialaisten tahtoa olla mukana kehittämässä ja vaikuttamassa asioihin. Mikä tahansa on mahdollista, jos vain itse haluamme ja teemme yhdessä töitä tavoitteen saavuttamiseksi.

Tämä blogi jatkaa nimellä ”Onnistunut tapaus” ja jakaa jatkossakin hienojen asioiden, tekojen, tapahtumien ja ihmisten ajatusten parissa. We design the change!

WDC-vuosi paketissa

Sharon ja Calahan johdattavat HAAGA-HELIAn World Design Capital vuoteen..

video by Elisa Koponen

Toiveesi on osa pääkaupungin strategiaa

Jaoitko kevään aikana HAAGA-HELIAn designvuoden tapahtumissa tai tässä blogissa toiveesi tai näkemyksesi siitä, mitä huomisen Helsinki on tai pitäisi olla? Toivottavasti, sillä ajatukset ovat tällä hetkellä matkalla kohti Helsingin kaupungin valtuuston kokouksia ja seuraavan neljävuotiskauden strategiaohjelmaa!

Vastauksia kysymykseen ”Mitä toivot huomisen Helsingiltä?” kertyi lähes 150 kpl. Toiveet koskivat mm. viihtyisyyttä (puistot, ympäristön siistinä pitäminen, eri alueiden kehittäminen), liikennettä (liikennejärjestelyt, joukkoliikenne, autottomuus), tapahtumia sekä yhteisöllisyyttä ja hyvää mieltä.

Kysymykseen ”Millainen on huomisen Helsinki?” vastauksia kertyi yli 500. Eniten toistuneita sanoja olivat kansainvälinen, puhdas, turvallinen, vihreä ja moderni.

Toivomukset on koottu toivomuspuuksi ja visiot sanapilveksi, jotka olemme toimittaneet  osaksi Helsingin kaupungin valtuuston strategiatyöskentelyä, jonka nykyinen valtuusto aloittaa nyt syksyn korvilla. Työtä jatkaa ja asioita lähtee konkretiaan viemään syksyllä 2012 valittavat päättäjät. Kannattaa siis seurata, ketä äänestää!

Kiitämme osallistumisestasi ja pidämme peukut pystyssä, että jotkut kauniista toiveista konkretisoituvat tulevien vuosien aikana!

Toivomuspuu

Sanapilvi