Intuitio vieköön

Intuitio – mikä se on? Se on tunne. Ei enemmän, se on usko. Uskoa siitä, että tätä tunnetta kannattaa nyt kuunnella. Intuitio voi johdattaa jonkun uuden polun varrelle tai se voi auttaa, kun on kaksi polkua valittavana. Vasta tulevaisuus kertoo, mikä olisi ollut oikea ratkaisu, mutta intuitio pyrkii kertomaan oikean vastauksen etukäteen.

Intuitio on ennustamista. Se auttaa oman elämän ohjaamisessa johonkin, johon kannattaa lähteä. Intuitio saattaa myös laittaa stopin jollekin mahdollisesti alkavalle. Ei, ei tätä peliä ei sittenkään kannata alkaa pelata.

Sanotaan, että intuitioon kannattaa luottaa. Se auttaa päätöksen teossa, mutta se voi myös alitajuisesti auttaa siinä, että valittu tie on tai se koetaan onnistuneeksi. Kun uskoo siihen, että valinta on oikea, oma ajatus ja teot johdattavat siihen, että valintaa seuraa menestys.

Omasta elämästäni tunnistan parikin vahvaa intuition paikkaa. Vakaata uskoa siihen, että tämä kortti kannattaa kääntää.

Toisesta on aikaa pian vuosi. Olin päätynyt kokeilemaan parisoutua tilanteessa, jossa mietin 15 vuotta kestäneen kirkkovenesoutu-urani olevan loppusuoralla. Innostus lajiin oli hiipunut vuosien myötä, mutta parisoutu olikin ihan eri juttu! Muutamat treenit ja yksi kilpailu, josta taannoin jo kirjoitinkin tässä blogissa, muuttivat liikuntaharrastusteni suuntaa.

Sain vahvan intuition tunteen siitä, että tähän juttuun kannattaa nyt panostaa. Onneksi parini, johon oikeastaan olin vasta juuri tutustunut, oli samoilla linjoilla. Nyt vuotta myöhemmin meillä on yhteinen vene ja takana tiukka treenitalvi, jonka myötä pyrimme haastamaan Suomen ykköspareja sekaparisoudussa. SM-kilpailut ovat vielä edessä, mutta ainakin usko omaan tekemiseen on kova ja sehän on tärkeintä!

Kauempi muisto intuitiosta piirtyy lähes kahdentoista vuoden taakse. Olin työhaastattelussa silloisessa Haaga Instituutissa. Muistan, kuinka minut valtasi vahva tunne siitä, että tämä on minun paikkani. En saanut silloin hakemaani tehtävää, mutta pari viikkoa myöhemmin sain puhelun ja minulta kysyttiin kiinnostusta toiseen tehtävään samassa talossa. Tiesin heti, että halusin sen.

Työvuosia on samassa talossa kertynyt jo lähes kaksitoista. Työtehtävät ja esimiehet ovat vaihtuneet, mutta työnilo ja yhteisöllisyys on säilynyt. Työhaastattelussa tunnistamani Haagan henki on olemassa yhä edelleen.  Sekin intuitio oli siis seuraamisen arvoinen!

Valopiha on Haagan kampuksen sydän ja tapahtumien areena.

Intuitio vie edelleen. Tulevaan syksyyn liittyy uudenlaisia haasteita työrintamalla. Odotan innolla ja jännityksellä, miten pärjään niiden kanssa. Tällekin tielle on kuitenkin intuitiolla vahva otteensa pelissä. Siksi olen luottavaisin mielin ja teen parhaani. Kuten tähänkin asti!

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut intuition seuraamisesta? Onko se johtanut onnistuneisiin tapauksiin?

 

Yhdessä onnistumisesta

Kuinka vaativa ihminen osaakaan olla? Ja mikä hassuinta, itselleen! Muille kelpaa kyllä, mutta omia vahvuuksia on vaikea nähdä.

Miten usein kehut itseäsi? Hyvistä suorituksista, onnistumisista, hyvästä päivästä? Muistatko toisinaan katsoa peiliin ja onnitella – tulipahan taas urakka suoritettua?

Kaveria ja kollegaa nostan ainakin itse mielelläni ylös, mutta omat, merkittävätkin saavutukset menevät vähän siinä sivussa: näinhän se pitikin mennä – tätähän lähdinkin tavoittelemaan.

Olen vetänyt kolme vuotta melkolailla itsenäisesti bisnestä, jonka olen lähes alusta asti luonut. Kaupalliset palvelut ammattikorkeakoulussa on suurimmalle osalle kummajainen, mutta minulle se on ollut totta ja arkea pitkään. Ympärilläni oleva ammattikorkeakoulun opettajista koostuva asiantuntijaverkosto on osaamiseltaan niin vahvaa, että tarjoan sitä mielelläni yritysten käyttöön – maksusta toki. Minulle se on bisnestä, jonka tavoitteena on asiakkaideni menestys. Ja menestystä on tullutkin – niin isoissa kuin pienemmissäkin yrityksissä.
  *Muutamia referenssi-keissejä löytyy Haaga-Helian nettisivuilta>

Olen osannut iloita onnistuneista  projekteista, osaamisen ja toiminnan kehittymisestä asiakasyrityksissäni, kollegoideni oivalluksista ja oppimisesta. En kuitenkaan ole muistanut kiittää itseäni siitä, että olen tämän ”ekosysteemin” luonut.

Vasta nyt, kun viime vuoden puolella sain tiimiini kaksi vahvistusta, kollegoita, joiden kanssa jakaa ilo menestyksestä, tuuletin saavutuksiamme. Olimme yhdessä ylittäneet budjetoidun liikevaihdon reilusti ja tuloskin oli hyvällä mallilla. Samanlaisia onnistumisvuosia minulla on takanani useampia, mutta yhdessä onnistuminen maistui paljon mukavammalle.

Tehtiinpä ME hyvää duunia Taru ja Petteri! Siitä on paljon helpompi iloita kuin yksin onnistumisesta.

 

Enpä olisi arvannut.. Bisnes naapurimaahan!

Jos sinun nyt pitäisi arvata, mitä elämässäsi tapahtuu ensi vuoden aikana, mitenköhän lähelle osuisi? Ainakaan itse en olisi vuosi sitten arvannut, mitä kaikkea päättyvä vuosi on tuonut mukanaan. Asiat vain alkoivat tapahtua ja palaset loksahdella kohdalleen, kun innostui ja ryhtyi hommiin.

Minulle päättyvä vuosi on ollut kahdella tapaa melkoisen vaiherikas. Harrastusrintamalla mullistus tapahtui ”kohtalokkaassa Pirkansoudussa”, josta jo aiemmin kirjoitin ja josta liikuntakärpänen kasvoi uudelle tasolle: nyt treenaan tosissaan ja kovaa SM-haaveet sielunsilmissä siintäen. Tästä lisää myöhemmin keväällä..

Työrintamalla käänne oli niin ikään ennalta arvaamaton. Jos joku olisi sanonut, että pystyn kollegoineni rakentamaan bisneksen naapurimaahan reilusti alle vuodessa olisin epäillyt vahvasti. Mutta näin kävi!

Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia rakentui ideasta käytäntöön varsin lyhyessä aikaikkunassa.
Helmikuussa ensitunnustelut, toukokuussa yhteistyöneuvottelut, syyskuussa ”big-bang” ja jouluun mennessä toiminnan käynnistäminen: Hospitality Insiders Clubin lanseeraus, kolmen lyhytkurssin toteuttaminen, kahden kehitysprojektin läpivieminen, useiden delegaatioiden isännöiminen ja messuedustaminen.

Taustatyötä näkyvään tekemiseen oli moninkertaisesti – olipa kyse sitten talous- ja veroasioiden haltuunotosta, viestintätoimenpiteiden rakentamisesta ja henkilöstökysymysten ratkaisemisesta. Haasteita ratkottiin sitä mukaan, kun niitä vastaan tuli. Hands-on-oppimista parhaimmillaan – ei helpoimman, mutta opettavaisimman kautta.
Yksi  suurimmista henkilökohtaisista haasteistani oli kielitaito. Vajavaisesta bisnesenglannistani huolimatta saimme hommat luistamaan kolmea kansallisuutta edustaneessa tiimissä. Yllättävistä tilanteista sitä selviää, kun vain pistää itsensä peliin. Ja itseluottamus vahvistuu kummasti!

Työ ja oppiminen jatkuu toki edelleen – elämmehän vasta toiminnan pilottivuotta. Uusia haasteita tulee taatusti matkan varrella, mutta uskon, että samalla tekemisen meiningillä ja avoimin mielin niistäkin selviää. Eivät haasteet ihmistä isompia voi olla. Pala kerrallaan ja itseensä uskoen. Se on toiminut tähänkin asti.

Strategiasta käytäntöön on lyhyt matka, kun suunta on selvä ja tekijöillä valtuutus toteuttaa yhteistä missiota! Saanen olla ylpeä aikaan saannoksestamme?

We did it!
Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia team: Maria Velez, Ain Hinsberg, Elisa Aunola, Sven Lööndre. Kuva: Tommi Lalu.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle menestyksekästä, positiivista ja onnistunutta vuotta 2016!

 

Myynnin osaajan monet ulottuvuudet

Epämukavuusalueelle sukeltaminen kannattaa. Se on tullut todettua tässä blogissa jo aiemminkin. Vielä reilu kolme vuotta sitten olin vannoutunut viestinnän ammattilainen, jolle myyntityö kuulosti ahdistavalta. Työelämä kuitenkin vei ja sain vastattavakseni orastavan kaupallisen toiminnan koordinoinnin. Tehtävä vaati myynnissä ja asiakaspalvelussa onnistumista ja ajattelin, että keskitynpä tuohon palveluun, kun se tuntuu luontevammalta. Myyjäksi minusta ei ole, tuumin.

Palvelu ja myynti eivät kuitenkaan ole erillisiä asioita ja monesti on matkan varrella tullut todettua, että asiakaslähtöinen myynti on parasta palvelua. Kun osaa tulkita asiakkaan tarpeet ja tuntee omat tuotteensa (minun tapauksessani osaajaresurssit), löytää ratkaisun, joka palvelee asiakasta ja toteuttaa samalla myös omia myyntitavoitteita. Onnistumisessa tärkeintä on, että tietää mitä myy ja uskoo omaan tuotteeseensa.

Myyminen ei ole pelkkiä myyntineuvotteluja ja kaupan päättämistä. Myyntipuheet ja hinnan väännöt ovat, ainakin palveluiden myynnissä, vain pieni osa kokonaisuutta. Myynnin ammattilaisena olen ennen kaikkea asiakkaan kumppani. On osattava tulkita ja ennustaa asiakkaan tarpeita ja löydettävä tapa ratkaista asiakkaan ongelma. Ratkaisu ei useinkaan ole valmis tuote ja siksi neuvottelutilanteeseen on parempi mennä tyhjän paperin kuin tuotekatalogin kanssa. Ennakkotyö vaatii toki valmisteluja, että osaa keskustella asiakkaalle tärkeistä asioista.

Myynnin ja palvelun osaaja on myös palveluiden kehittäjä ja tuotteistaja. Kun olen hahmottanut ratkaisun, se pitää pystyä viestimään asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla ja hänen etunsa esiin tuoden. Siten myynti on vahvasti myös viestintää. Ja tänä päivänä vielä mieluiten visuaalista viestintää!

Myyjän työ on jossain määrin aliarvostettua. Monesti aggressiivisen tyrkyttämisen oletetaan olevan ainoa tapa toteuttaa myyjän työtä. Näin ei kuitenkaan ole. Sanonta kuuluu, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Varsinkin myyjän ammatissa näitä on osattava käyttää tässä suhteessa – kuunteleminen on avainsana.

Aggressiivisuus ei kuulu asiakkaan kumppanin työkalupakkiin. Sen sijaan sinne kuuluu empatia, kyky ymmärtää vastapuolen tarpeet ja hahmottaa kokonaisuuksia, halu löytää kaikkia hyödyttävä ratkaisu sekä taito hyödyntää aiempia kokemuksia ja uskallus sukeltaa tuntemattomaan.

Myynnin ammattilaisen moninainen työkenttä konkretitoitui minulle itsellenikin vasta hiljattain, kun valmistauduin myynnin ja palvelun osaajan näyttöön (Haaga-Helia Sales & Service Skills -sertifikaatti). Näytöstä läpi päästäkseni jouduin osoittamaan kuinka hallitsen asiakkuuksia, kuinka teen uusasiakashankintaa, miten kehitän palveluita, miten toimin myyntitilanteessa ja hyödynnän digipalveluita sekä miten osaan ennakoida tulevaa.

Samalla viikolla sain nimityksen myyntipäälliköksi ja hyväksynnän Myynnin ja palvelun osaajan näytön läpäisystä. Henkisesti olen astunut yhden askeleen eteenpäin siinä, mitä minusta tulee isona. Ehkä myös fyysisesti. Onnistunut tapaus henkilökohtaisella tasolla.