Bisnesunelmia toteutettavaksi

Kuka päättää, kenen unelma omasta menestyvästä yrityksestä voi toteutua? Kun kyse on asiasta, jonka toteuttaminen on omissa käsissä, niin vastaus lienee päivän selvä. Mutta käytännössä unelmat eivät aina löydä maaliin. Miksi näin? Mikä erottaa toteutuvat unelmat haaveeksi jäävistä?

Olen pienen ajan sisällä saanut tutustua kahteen itseäni hieman nuorempaan naiseen, joilla on poweria tehdä bisnesunelmistaan totta. Toinen on matkallaan juuri astunut saappaisiin, joilla hän astelee haluamaansa suuntaan. Toinen on suunnittelemassa, millaisia saappaita hän matkalleen tarvitsee, jotta unelma tulee toteutumaan. Kumpikaan ei vielä ole tehnyt läpimurtoaan, mutta olen 100-%:sen varma, että menestys seuraa näitä upeita naisia.

Mikä heidät erottaa meistä tavallisista haaveilijoista? Näiden kahden esimerkin perusteella sanoisin, että määrätietoisuus ja usko itseen. Vastaus ei yllätä. Tulee mieleen, että eikö noita avuja pitäisi olla meistä aika monella? Silti kovin moni tyytyy hyvään peruskauraan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole! Mutta mitä määrätietoisuus ja usko itseen sitten ihan oikeasti on?

Halua muuttaa vallitseva olotila? Uskoa siihen, että pystyy sen tekemään? Tehdä jotain uudella tavalla niin, että se palvelee valittua kohderyhmää? Ei siis tehdä jotain itseään varten, vaan aitoa halua tehdä jotain toisten eteen – auttaa heitä pääsemään eteenpäin omissa haaveissaan.

Se vaatii sydäntä, empatiaa ja visiota. Kykyä heittäytyä valitun kohderyhmän housuihin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat ja tehdä kaikkensa, jotta he voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Heitä vartenhan tätä unelmaa rakennetaan – hehän tämän yrityksen menestyksen lopulta kustantavat saadessaan juuri sellaista palvelua, josta ovat valmiit maksamaan.

Omien unelmien rakentaminen on siis tässä esimerkissä toisten tavoitteiden täyttämistä. Kenen tavoitteen toteuttamisessa sinä haluat olla mukana ja miten voit siinä auttaa?

Usko omaan unelmaan part 2

”Satavuotiaan Suomen talouden sankari, Evon Söderlund”, kuuluttaa Helsingin Sanomat juttusarjassaan.

Olemme saaneet tasaisin väliajoin kuulla valtakunnan päämedioista, kuinka tämä Malesiasta karuista oloista lähtöisin oleva Super-mimmi on puskenut viiden vuoden ikäisen yrityksensä vaikeuksista voittoon ja kansainväliseen laajentumiseen. Ylpeänä olen seurannut hänen matkaansa myös tässä blogissa:

Oikeus omaan unelmaan | Vahva visio toi kansainvälisen palkinnon | Maahanmuuttajasta palkituksi yrittäjäksi

Muistan Evonin yrittäjäpolun alkuvaiheita, kun hän miehensä kanssa kulki todella hataralla jäällä. Kaikki oli epävarmaa ja haavoittuvaa. He kuitenkin jatkoivat matkaansa, eivätkä kääntyneet takaisin, vaikka jää ritisi.

Ulkopuolisen silmin heillä näytti olevan ainakin kaksi tärkeää tukijalkaa: halu onnistua ja iso joukko tukijoita rannalla kannustamassa. Syntynyt voima kannatteli.

Halu onnistua ja tukijoukot. Kontekstista irrotettunakin se kuulostaa aika toimivalta onnistumisen reseptiltä. Jos ei itse usko omaan tekemiseen, ei mitään voi saada. Kun itsevarmuus ja tekemisen meininki saa pauloihinsa myös ympärillä olevat ihmiset, syntyy menestyksessä tarvittava tukijoukko. He ovat tärkeitä etenkin silloin, jos ja kun oma usko alkaa hiipua.

Yrittäjäuralle tai ylipäätään uuteen elämään hyppääminen vaatii uskallusta, mutta se on ainoa tie menestykseen. Evon on minulle itselleni siitä upea esimerkki. Tärkeintä on, että saa tehdä sitä mitä rakastaa niiden kanssa, joita rakastaa!

Käytä 24/7 sinulle sopivasti

Viime päivinä olen kiitellyt sitä, etten ole rakentanut minuuttani yhden korren varaan. Bisnes-Elisan, Sportti-Elisan, Perhe-Elisan ja Ystävä-Elisan ylläpito toki vaatii melko paljon koordinointia, mutta kun elämässä on paljon tavoitteita ja tärkeitä asioita, ei yhteen asiaan voi liikaa keskittyä. Ja mikä parasta, jos yksi lanka pettää, niin jäljellä on monta muuta.

Toisinaan mieleen hiipii ajatus asioiden priorisoinnista keskenään – mikä tärkeistä asioista olisi tärkeämpi kuin toinen?

Tähän leikkiin en kuitenkaan ole lähtenyt. Miksi arvottaa elämän tärkeitä asioita rinnakkain, kun niitä toteuttaa erillään toisistaan?!

Se, että panostan täysillä työhöni ei ole pois lapsiltani, sillä he ovat päiväkodissa ja koulussa töissä ollessani. Se, että panostan urheiluun suuren osan vapaa-ajastani, tuo elämääni tärkeän joukon uusia ystäviä. Silti haluan löytää aikaa ystäville, jotka eivät ole niin fanaattisia sporttailun suhteen. Rakkaalle aviomiehelleni koetan olla läsnä silloin, kun olen läsnä.

Kun pääsen jakamaan aikani itselleni tärkeiden asioiden parissa, pysyy elämässä balanssi. 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa on aina liian vähän aikaa, olipa elämäntilanne mikä hyvänsä. Jos se ei olisi, elämässä ei kai olisi riittävästi aihioita elämiseen.

Omat vuorokauden tunnit kuluvat juuri niihin asioihin, joihin haluat niiden kuluvan. Jos arvelet, ettei aikasi riitä liikkumiseen, se johtuu siitä, ettet arvosta liikkumista niin paljon, että panostaisit aikaasi siihen. Jos et koskaan ehdi tavata ystäviäsi, se johtuu siitä, ettet aidosti halua omistaa aikaasi heille.

Omien intressieni huomasin kiteytyvän tämänkin blogin sivussa näkyvissä Instagramin postauksissa. Ne kuvaavat tärkeitä asioita elämässäni. Mikäpä muukaan sieltä paistaa kuin urheilu, perhe, ystävät ja työ – elämäni peruspilarit!

Mitä enemmän noita pilareita elämässäsi on, sitä vakaammalla pohjalla elämääsi elät. Elä omaa elämääsi – mahdollisimman laajaa sellaista! Mitä useampi viehe vedessä, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua!

Kalenterisi ja menosi ovat omissa käsissäsi – vain sinä teet omaa elämääsi ja aikataulujasi koskevat ratkaisut. Jos arvelet ettei näin ole, tarkastele omaa käyttäytymistäsi ja kalenteriasi ja ota elämäsi omiin käsiisi!

Haaga-Helia kaupalliset palvelut hotelli-, ravintola- ja matkailualan yksikössä 2015.

Lue myös nämä – näihin asioihin minä haluan löytää aikaa

Urheilua: Kohtalokas Pirkan soutu

Työtä: Bisnes naapurimaahan

Itsensä kehittämistä: Myynnin osaajan monet ulottuvuudet

Perheen kanssa: Juhannusjuhlilla

Pois arjesta: Vierumäen parhaat palat

Naisjohtajuudesta ja onnistumisen elementeistä

”Naisten johtamat yritykset ovat 10 % kannattavampia kuin miesten. Kun naisten osuus johdossa nousee nollasta 30 prosenttiin, yrityksen kannattavuus paranee 15 %.”

Näin vahvoilla argumenteilla aloittivat Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen Huippunaiset seminaarin Haaga-Heliassa.

Seminaarin teemat pyörivät Huippunaiset – Menestystarinoita kirjan ympärillä. Kirjoittajat olivat haastatelleet useita huippunaisia, joita he puheenvuoroissaan siteerasivat.

Eniten omia ajatuksiani kirvoitti Valkoisen talon tapahtumista vastanneen Laura Schwartzin neuvo kolmesta sanasta huipulle: ”Kuinka voin auttaa?”.

Hospitality-asenteella pääsee pitkälle. Kun aidosti haluaa olla toisen menestyksen tukena ja on valmis ojentamaan käden, palvelus maksaa itsensä takaisin. Hyvät asiat tapahtuvat hyville. Suoria vastapalveluksia ei ehkä kannata jäädä odottamaan, mutta kaverin etujen edistäminen ei ainakaan voi heikentää omia mahdollisuuksia pärjätä ja edetä omissa tavoitteissa.

Omat onnistumisen elementtini

Seminaarin ajatusten kirvoittamana aloin pohtia myös omia onnistumisen kulmakiviäni. Ei joka tyttö (tai poika) välttämättä pystyisi luomaan uutta liiketoimintaa ja rakentamaan kannattavaa bisnestä 400 tuhannen euron liikevaihtoon muutamassa vuodessa, johtamaan tuloksellisesti vaativia asiantuntijatiimejä ja luomaan ammattilaisverkostoa kahteen maahan. Toimeen tarttumalla ja rohkealla asenteella olen saanut aikaiseksi paljon enemmän kuin olisin pari vuotta sitten osannut arvatakaan.

Tässä esimerkki viime vuoden onnistumisista käynnistämässäni liiketoiminnassa, joka tänä päivänä työllistää kolme henkilöä ja teettää satoja tunteja töitä kymmenillä asiantuntijoilla.

 

Haaga-Helia kaupalliset palvelut hotelli-, ravintola- ja matkailualan yksikössä 2015.

Miten tähän on päästy?

Innostu ja uskalla

Yksi omista vahvuuksistani on ollut innostus luoda uutta ja uskallus hypätä tuntemattomaan. Kun luo uutta toimintamallia, tässä tapauksessa kaupallista toimintaa pääosin valtiorahoituksella toimivaan oppilaitokseen, on pakko pystyä haastamaan olemassa olevat rakenteet ja järjestelmät. Luovuus ja ratkaisukyky on toisinaan koetuksella, mutta positiivisella asenteella siitä selviää. Kun on halu selättää haasteet ja päästä määränpäähän se yleensä onnistuu. On tunnettava oikeat ihmiset ja pidettävä yllä suhteita moneen suuntaan. Kun itsellä on tapana ojentaa auttava käsi, voi sellaiseen useimmiten itsekin tarttua, kun on sille tarvis.

Eniten etenemiseen ja lopputulokseen vaikuttaa porukka, jolla ollaan tekemässä asioita. Se, millä asenteella ja motivaatiolla teemme yhdessä asioita, vaikuttaa suoraan onnistumiseen. Siksi intoa on pidettävä yllä ja puhallettava tekemiseen liekkiä. Oma innostukseni on onneksi helposti tarttuvaa laatua. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja usko onnistumiseen edistää saavutuksia.

Tartu hommiin

Toinen merkittävä tekijä onnistumisissa on ollut hihat ylös ja hommiin -asenne. Alussa on selvillä vain suunta ja hahmo toivotusta lopputuloksesta. Polkua tai askelmerkkejä ei ole kirjoitettu valmiiksi, joten askeleita on alettava ottaa määrätietoisesti kohti sovittua maalia. Tässä auttaa aiemmat kokemukset. Kun tietää, mikä on toiminut ja mitä oppeja voisi hyödyntää, on helpompi luoda toimintamalleja uusissa tilanteissa. Kunhan pitää kokoajan kirkkaana mielessä kenelle työtä on tekemässä ja mitkä ovat sen tavoitteet.

Jokainen asiakasprojekti on uniikki toteutus ja sisältö syntyy työn edetessä. Projektin alussa pöytä on tyhjä ja on vain olemassa asiakkaan sanoittama hahmo toivotusta lopputuloksesta. Alat siinä sitten asiantuntijoiden kanssa tulkita tarvetta ja toteuttaa suunnitelmia tiiviissä yhteydessä asiakkaan kanssa. Kun ammattitaito on kohdallaan ja  halua auttaa ja tehdä parhaansa, yleensä lopputuloskin näyttää siltä.

Aikaansaaminen vaatii hihojen käärimistä. Ideoita yleensä löytyy ja suunnitelmiakin syntyy, mutta kuka veisi ne käytäntöön? Vain toimeen tarttumalla voi aikaiseksi saada jotain konkreettista. Just do it.

Arvosta ja luota

Minulla on onnekseni huippujengi ympärilläni. Myydessäni osaamisen ja toiminnan kehittämistä, voin myydä vain mielikuvia lopputuloksesta. Kun myytävä asia on abstrakti, oma uskoni asiantuntijoihin ja tekemiseen pitää olla saumaton.

Jos en voisi luottaa asiantuntijoideni osaamiseen, en voisi tätä työtä tehdä. Syvä arvostukseni heitä kohtaan on yksi onnistumisen kulmakivi. Molemminpuolisen arvostuksen myötä itsellekin tulee paineet tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Enhän voisi pettää kaveria, kun hän niin kovasti luottaa minuun. Kollegan antama arvostus on, ainakin itselleni, jopa tärkeämpää kuin esimiehen. Arvostus ja luottamus. Se, jos mikä, johtaa onnistuneisiin toteutuksiin.

Lue myös:

Yhdessä onnistumisesta

Enpä olisi arvannut – Bisnes naapurimaahan

Joukkueen tähti on joukkue itse

Joukkueen tähti on joukkue itse

HIFK:n päävalmentaja Jani ”Honsu” Honkavaara puhui Haaga-Helian Tulevaisuusfoorumissa joukkueen ja yksilön rooleista ja suhteesta pelin onnistumisessa. Vaikka puheenvuoro kytkeytyi vahvasti urheilumaailmaan ja joukkueen valmentamiseen, löysin Honsun puheenvuorossa paljon yhtäläisyyksiä omaan työhöni asiantuntijatiimien johtamisessa asiakasprojekteissa.

Otsikon mukaisesti joukkueen tähti on joukkue itse. Joukkue koostuu yksilöistä, joilla kullakin on omia vahvuuksia, joita yksilöt käyttävät joukkueen onnistumisen hyväksi. Ei siis ole tarkoitus tasapäistää yksittäisten pelaajien (tai asiantuntijoiden) osaamista joukkueen edessä, vaan on keskityttävä yksilöiden vahvuuksiin ja hyödyntää niitä. Juuri niistä rakentuu se uniikki kokonaisuus, jonka me tällä osaajien kombinaatiolla saamme aikaiseksi.

Näin on myös omissa asiakasprojekteissani, joihin tarvitsen joukon huippuosaajia. Näiden henkilöiden yksilöllisten vahvuuksien kautta pääsemme ratkaisemaan asiakkaan ongelman. Mikä parasta, pääsen itse valitsemaan kulloinkin tarvittavat osaajat.

Haaga-Helian monipuolisesta asiantuntijajoukosta minun on osattava poimia ne henkilöt, jotka sopivat toteuttamaan kulloistakin asiakasprojektia. Tärkeää on paitsi asiantuntijan osaaminen, myös halu ja innostus projektia kohtaan. Kun koossa on useampi intohimolla projektiin suhtautuva huippuyksilö, ei lopputuloksestakaan voi huono tulla. Projektinvetovastuullisena, valmentajana minun on, Honsun sanoin, saatava pelaajat tekemään itse oikeat ratkaisut kentällä.

Asiantuntijat ovat kaikki yksilöitä, mutta asiakasprojektissa aina jonkinlaisessa suhteessa toisiinsa. Seminaarin toinen puhuja Filosofian Akatemian Reima Launonen toikin keskusteluun mielenkiintoisen uuden termin: suhtelo, suhteessa muihin oleva yksilö. Sitähän me kaikki suurimmaksi osaksi olemme elämän eri rooleissa, oli kyse sitten työstä, perheestä tai harrastuksista.

Silti, joukkueen tähti on joukkue itse. Meistä jokainen omina persooninamme, osana kulloistakin joukkuetta. Tähän voin täysin rinnoin yhtyä.

Lue myös

Yhdessä onnistumisesta

Enpä olisi arvannut – bisnes naapurimaahan

Yhdessä onnistumisesta

Kuinka vaativa ihminen osaakaan olla? Ja mikä hassuinta, itselleen! Muille kelpaa kyllä, mutta omia vahvuuksia on vaikea nähdä.

Miten usein kehut itseäsi? Hyvistä suorituksista, onnistumisista, hyvästä päivästä? Muistatko toisinaan katsoa peiliin ja onnitella – tulipahan taas urakka suoritettua?

Kaveria ja kollegaa nostan ainakin itse mielelläni ylös, mutta omat, merkittävätkin saavutukset menevät vähän siinä sivussa: näinhän se pitikin mennä – tätähän lähdinkin tavoittelemaan.

Olen vetänyt kolme vuotta melkolailla itsenäisesti bisnestä, jonka olen lähes alusta asti luonut. Kaupalliset palvelut ammattikorkeakoulussa on suurimmalle osalle kummajainen, mutta minulle se on ollut totta ja arkea pitkään. Ympärilläni oleva ammattikorkeakoulun opettajista koostuva asiantuntijaverkosto on osaamiseltaan niin vahvaa, että tarjoan sitä mielelläni yritysten käyttöön – maksusta toki. Minulle se on bisnestä, jonka tavoitteena on asiakkaideni menestys. Ja menestystä on tullutkin – niin isoissa kuin pienemmissäkin yrityksissä.
  *Muutamia referenssi-keissejä löytyy Haaga-Helian nettisivuilta>

Olen osannut iloita onnistuneista  projekteista, osaamisen ja toiminnan kehittymisestä asiakasyrityksissäni, kollegoideni oivalluksista ja oppimisesta. En kuitenkaan ole muistanut kiittää itseäni siitä, että olen tämän ”ekosysteemin” luonut.

Vasta nyt, kun viime vuoden puolella sain tiimiini kaksi vahvistusta, kollegoita, joiden kanssa jakaa ilo menestyksestä, tuuletin saavutuksiamme. Olimme yhdessä ylittäneet budjetoidun liikevaihdon reilusti ja tuloskin oli hyvällä mallilla. Samanlaisia onnistumisvuosia minulla on takanani useampia, mutta yhdessä onnistuminen maistui paljon mukavammalle.

Tehtiinpä ME hyvää duunia Taru ja Petteri! Siitä on paljon helpompi iloita kuin yksin onnistumisesta.

 

Enpä olisi arvannut.. Bisnes naapurimaahan!

Jos sinun nyt pitäisi arvata, mitä elämässäsi tapahtuu ensi vuoden aikana, mitenköhän lähelle osuisi? Ainakaan itse en olisi vuosi sitten arvannut, mitä kaikkea päättyvä vuosi on tuonut mukanaan. Asiat vain alkoivat tapahtua ja palaset loksahdella kohdalleen, kun innostui ja ryhtyi hommiin.

Minulle päättyvä vuosi on ollut kahdella tapaa melkoisen vaiherikas. Harrastusrintamalla mullistus tapahtui ”kohtalokkaassa Pirkansoudussa”, josta jo aiemmin kirjoitin ja josta liikuntakärpänen kasvoi uudelle tasolle: nyt treenaan tosissaan ja kovaa SM-haaveet sielunsilmissä siintäen. Tästä lisää myöhemmin keväällä..

Työrintamalla käänne oli niin ikään ennalta arvaamaton. Jos joku olisi sanonut, että pystyn kollegoineni rakentamaan bisneksen naapurimaahan reilusti alle vuodessa olisin epäillyt vahvasti. Mutta näin kävi!

Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia rakentui ideasta käytäntöön varsin lyhyessä aikaikkunassa.
Helmikuussa ensitunnustelut, toukokuussa yhteistyöneuvottelut, syyskuussa ”big-bang” ja jouluun mennessä toiminnan käynnistäminen: Hospitality Insiders Clubin lanseeraus, kolmen lyhytkurssin toteuttaminen, kahden kehitysprojektin läpivieminen, useiden delegaatioiden isännöiminen ja messuedustaminen.

Taustatyötä näkyvään tekemiseen oli moninkertaisesti – olipa kyse sitten talous- ja veroasioiden haltuunotosta, viestintätoimenpiteiden rakentamisesta ja henkilöstökysymysten ratkaisemisesta. Haasteita ratkottiin sitä mukaan, kun niitä vastaan tuli. Hands-on-oppimista parhaimmillaan – ei helpoimman, mutta opettavaisimman kautta.
Yksi  suurimmista henkilökohtaisista haasteistani oli kielitaito. Vajavaisesta bisnesenglannistani huolimatta saimme hommat luistamaan kolmea kansallisuutta edustaneessa tiimissä. Yllättävistä tilanteista sitä selviää, kun vain pistää itsensä peliin. Ja itseluottamus vahvistuu kummasti!

Työ ja oppiminen jatkuu toki edelleen – elämmehän vasta toiminnan pilottivuotta. Uusia haasteita tulee taatusti matkan varrella, mutta uskon, että samalla tekemisen meiningillä ja avoimin mielin niistäkin selviää. Eivät haasteet ihmistä isompia voi olla. Pala kerrallaan ja itseensä uskoen. Se on toiminut tähänkin asti.

Strategiasta käytäntöön on lyhyt matka, kun suunta on selvä ja tekijöillä valtuutus toteuttaa yhteistä missiota! Saanen olla ylpeä aikaan saannoksestamme?

We did it!
Haaga-Helia Hospitality Competence Center in Estonia team: Maria Velez, Ain Hinsberg, Elisa Aunola, Sven Lööndre. Kuva: Tommi Lalu.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle menestyksekästä, positiivista ja onnistunutta vuotta 2016!

 

Kohtalokas Pirkansoutu

Kun antaa pirulle pikkusormen, niin kuinkas siinä käykään.. Entä jos istuttaa kirkkovenesoutajan parisoutuveneeseen ja haastaa kisaan? Niinhän siinä kävi.. Sille tielle jäätiin ja nyt on jo oman veneen osto harkinnassa.

Näin kävi minulle, toistakymmentä vuotta kirkkovenettä soutaneelle ja muutenkin aktiivisesti liikkuneelle kuntoilijalle. Lähdin ihan vain kokeilemaan kannuksiani Pirkan soutuun heinäkuussa. Mahtavan kokemuksen (ja SM-hopean) siivittämänä innostus parisoutua kohtaan iski täydellisesti! Ei tarvinnut pitkään miettiä, että lähtisikö sitä seuraaviinkin kisoihin.

Kun on muutaman vuoden yrittänyt tosissaan pärjätä kisoissa, ollut vuoden henkilökohtaisen valmentajan ohjauksessa ja parantanut tuloksia, tuntuu SM-mitalipallille kiipeäminen aika makoisalta. Vai miltä näyttää – tai oikeastaan kuulostaa?

Matka tähän pisteeseen oli lopulta yllättävän lyhyt. Toki takana on toistakymmentä vuotta soutukokemusta, mutta menestyksen avaimet löytyivät tälläkin kertaa läheisistä ihmisistä.

Valmentaja-Heidistä, joka erityisesti viimeisen vuoden verran on ohjannut ja tsempannut treenissä. Coutzi-Penasta, joka houkutteli parisoutuveneeseen ja loi puitteet uuden lajin pariin hyppäämiseen. Ja tietysti Seposta, jonka kanssa soutu on sujunut täydellisesti yhteen heti ensi vedoista. Onneksi kotoakin on kannustusta tullut – aikaa ja panostusta menestyminen missä tahansa lajissa vaatii!

Näin loppukesästä katseet on jo käännetty tulevaan: talvikauteen ja sen kisoihin, joiden perimmäinen tavoite on tietenkin olla mahdollisimman kovassa kunnossa ensi kesänä. Tuskin maltan odottaa, että kevätjäät alkavat risahdella ja uusi soutukausi lähestyä.

 

 

Maahanmuuttajasta palkituksi yrittäjäksi

Jos joku on kaunis ja rohkea, niin tämä nainen! Yrittäjä Evon Söderlund!

Tuntuu, että tänään hän on ollut kaikkien huulilla. Ainakin tietyissä piireissä. Evon nimittäin valittiin eilen Nordic Business Forumissa vuoden arvokkaimmaksi yrittäjäksi, Most Valuable Entrepreneur!

Evonin nousu on ollut huikea. Vasta pari vuotta sitten hän avasi tapahtumahotellinsa rakennustyömaan keskelle Helsingin Jätkäsaareen. Hän oli juuri valmistunut HAAGA-HELIAsta restonomiksi.

Jo silloin hän oli upea. Päättäväinen ja täynnä tahdonvoimaa. Tulevan yrityksen rakennustyöt takkusivat ja aikataulut viivästyivät. Budjetti venyi ja usko oli kovilla. Hänellä oli kuitenkin visio ja vahvoja ihmisiä tukenaan.

Viimein, marraskuussa 2012, vietettiin tapahtumahotelli Huoneen avajaisia ja liiketoiminta lähti pyörimään. Ei se helppoa ollut, kun rahat olivat lopussa eikä asiakkaita liiemmälti ollut, mutta sinnikkyydellä nuoripari Söderlund teki töitä työporukkansa kanssa. Erilainen tapahtumapaikka, sydämellinen palvelu ja word-of-mouth-markkinointi muodostuivat parhaiksi vetovoimatekijöiksi.

Vuosi sitten, syksyllä 2013, Evon kertoi aloittavan yrittäjän arjesta Hospitality Insiders Clubin tilaisuudessa (kuva). Silloin hän oli viimeisillään raskaana. Juuri ennen pikkujoulukauden alkua, joka tapahtumatalolle on tärkein sesonki. Pikkujoulut vietettiin ja vauva syntyi. Huone pysyi pystyssä ja jatkoi kasvuaan, vaikka Huoneen äiti joutui olemaan sivussa (Evon kirjoittaa muuten blogia haasteellisesta tilanteestaan yrittäjä-äitinä).

Nyt, vuosi myöhemmin, hän on raivannut tiensä suomalaisen yritysmaailman sydämiin. Huone on palkittu sisustuksestaan ja se on valittu vuoden parhaaksi tapahtumapaikaksi. Evonista on kirjoitettu lehdissä ja hänet tunnistetaan tv:ssä. Evon on hurmannut monet meistä, eikä ihme. Rohkeudella, päättäväisyydellä, ja omana itsenään.

Lue myös

Oikeus omaan unelmaan

Vahva visio toi kansainvälisen palkinnon

Innovointia innostavissa oloissa

Innostamisen ja yhdessä tekemisen taika

Toisten ihmisten innostaminen ja kannustaminen itsensä ylittämiseen on arvokas taito. Se, että saa omalla täydellisellä paneutumisella, uskon lietsomisella ja tsemppaamisella ison joukon ihmisiä mukaan yhteiseen juttuun on hienoa.Minulla on ilo tuntea tällainen innostava henkilö. Itse asiassa useampikin. He vaikuttavat edustamassani urheiluseurassa, Keravan Urheilijoissa. No mitä nämä henkilöt sitten ovat saaneet aikaan?

Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti viimeiset 15 vuotta. Nimenomaan harrastanut, en kilpaurheillut vaan liikkunut oman kunnon ylläpitämiseksi. Päälajini on ollut soutu, kirkkovenesoutu (tiedän, että tässä vaiheessa jotain jo naurattaa).

Laji on hieno. Monipuolista treeniä hyvässä seurassa kesäisellä järvellä. Sulkavan Soudut, sen tietää lähes kaikki. Mutta entä sitten talvella? Talvella voi harrastaa sisäsoutua. Siis sellaisilla kuntosaleilla olevilla Concept 2 laitteilla, joilla yleensä lämmitellään muutama minuutti, ei sen enempää. Se on kuitenkin soutajien talvilaji.

Itse olen aina (viime talveen asti) inhonnut tuota laitetta. Olin sitä mieltä, ettei voi olla tylsempää lajia. Kunnes Keravan Urheilijoiden soutujaoston aktiivi Pena laittoi pystyyn viikoittaiset soutuspinning-harjoitukset. Kävin ensimmäisen talven. Ihan ok soutaa porukassa musiikin tahdittamana ja niinpä aloin käymään soutuspinnigissä säännöllisesti. Kiitos Penan, joka teki hartiavoimin töitä, että viikoittaiset treenit saatiin järjestettyä (toki järjestelyissä oli moni muukin!). Kohta yksi: ylitin itseni ja aloin sietää tuota lajia.

Tuli kesä, tuli kirkkovenekausi. En ollut kilpailuhenkinen, mutta huomasin joutuneeni kovilla tavoitteilla varustetun naisporukan innostavaan joukkoon. Pena kannusti. Ja erityisesti valmentajamme Heidi kannusti. Osallistuimme useampiin SM-tason kisoihin ja ihan hyvällä menestyksellä. Tuntui hienolta antaa kaikkensa ja katsoa, mihin se riittää. Kohta kaksi: ylitin itseni ja löysin itsestäni kilpailuhengen siemenen. Iloitsin kertyneistä SM-mitaleista ja seuran osoittamasta arvostuksesta menestystä kohtaan.

Tuli taas talvi ja soutuspinning-kausi alkoi. Pena ja Heidi kannustivat, soutukaverit tsemppasivat toinen toisiaan. Alettiin puhua kauden kisoista. Minulle ei enää riittänytkään viikoittaiset spinning-treenit vaan hakeuduin kuntosalille treenaamaan lisää. Tavoitteena parantaa tuloksia ja pärjätä kisoissa. Kauden ensimmäisiin kisoihin lähdin kovilla tavoitteilla ja ylitinkin ne kirkkaasti.

Mitä minussa olikaan vuoden aikana tapahtunut? Joku oli saanut minut innostumaan inhoamastani lajista. Joku oli sytyttänyt kilpailuvietin, jota en tiennyt minulla olevan. Tämän takana olivat soutukaverini, jotka kaikki tsemppaavat toinen toisiaan ja pinnistelevät yhteisen menestyksen eteen.

Miten pitkälle voimmekaan päästä, kun kannustamme toisiamme ja puhallamme tiiminä yhteen hiileen? Toimii paitsi urheilussa, myös työpaikalla ja kotioloissa. Kokeile vaikka!