Porrasjuoksua Keravalla

Nyt pitää nostaa hattua syntymäkaupungin päättäjille! Keravan Keinukallion urheilukeskuksessa avattiin lokakuun alussa kuntoiluportaat. Entinen laskettelunyppylä sai uuden elämän kuntoilijoiden keitaana. Nyt mäkeä rynnii ylös kokeneet kuntoilijat, liikunnanpistoksen vasta saaneet kuin ihan oikeat urheilijatkin. Oli arki taikka viikonloppu, juoksijoita, kävelijöitä ja kuntopiirin tekijöitä ravaa rappusia ylös-alas kellon aikaan katsomatta.

Kävin itsekin testaamassa portaat ja sehän oli oikeasti hauskaa! Ihmisillä oli hyvä fiilis ja tuntematonta kannustettiin kuin parasta kaveria. Yhteinen harrastus ja liikunnan ilo yhdistivät!

Sain kanssakuntoilijoilta respektiä tehdessäni alla olevaa treeniä, jonka kaverini bongasi Facebookista Tikis-ryhmän sivuilta. Suosittelen kokeilemaan!

Lämmittely

Lämmittele ja herättele kroppasi kävelemällä reippaasti portaat pari kertaa ylös ja alas riippuen tietenkin kuinka pitkät portaat ovat. Jos portaat ovat llyhyet ota yksi kierros lisää, jos taas pitkät, kerran ylös riittää. Treeni on tarkoitus tehdä mahdollisimman lyhyillä tauoilla, pidä liikkeiden välissä maksimissaan 30 sekunnin palautuminen. Tee tämä harjoitus kaksi kertaa.

Tasahyppy

Hyppää noin 30 porrasta tasajalkaa ylöspäin ja hölkkää alas. On tärkeää, että hyppy lähtee pienen kyykyn kautta räjähtävästi tasanteelta toiselle. Tämä on erityisesti pakara-, reisi- ja pohjelihaksien räjähtävyyttä kehittävä liike.

”Kvaak, Kvaak”

Kävele kuin ankka ylöspäin n. 30 porrasta. Pysy jatkuvasti kyykyssä, kädet lantiolla. Lähde kapuamaan askel kerrallaan portaita ylös kyykky asennossa. Nyt etureidet ja takareidet pääsevät tekemään staattista työtä ja keskivartalo tukee jokaista askelta. Hölkkää takaisin alas.

Punnerus

Perinteinen etunojapunnerrus, jossa kädet rinnan kohdalla leveässä asennossa. Liikkeen voit tehdä portaissa joko kasvot ylöspäin tai alaspäin (ylöspäin tehtäessä hieman kevyempi). Pumppaa punnerruksia kaksi kertaa maksimiin. Isot rintalihakset ja ojentajat pääsevät töihin ja jalat saavat hieman lepoa, ennen seuraavaa koitosta.

Tähtihyppy

Aloita liike tasajalkaa, ponnista kyykyn kautta seuraavalle portaalle tehden samalla tähtihyppy. Jatka noin 25-30 porrasta. Tämä liike kuormittaa kokonaisvaltaisesti useita lihaksia ja kehittää lihaskestävyyttä seka kimmoisuutta.

Hämähäkkimies

Nyt pääset kuvittelemaan itsesi tosielämän hämähäkkimieheksi. Asetu etunojaan portaille niin, että käsien ja jalkojen väliin jää n. 2-3 porrasta. Lähde kipuamaan n.30 porrasta ylöspäin tästä asennosta ikään kuin hämähäkkimies niin, että vastakkainen jalka ja vastakkainen käsi liikkuu samanaikaisesti. Jos haluat haastetta, tule myös alas samassa asennossa.

Dippi

Istahda yhdelle portaalle ja laske jalat portaan tai kaksi alemmas, laita kädet taakse niin, että kyynärpäät osoittaa taakse. Tiputa peppu portaalta, laske kroppa käsien sekä jalkojen varaan ja tee dippejä kaksi kertaa maksimiin. Ojentajille loistava liike!

Spurtti

Ota vauhdikkaita spurtteja ylöspäin ja hölkkää alaspäin. Toista kolme kertaa ja kerrytä matkaksi n. 30 porrasta. Nyt koetellaan jalkojen kestävyyttä. Lue juoksuvinkit tekniikan parantamiseksi.

Lankku

Ota viimeisetkin voimat irti itsestäsi ja tee lankku (hoover) kolme kertaa maksimiin.

Tällä treenillä saat puolessa tunnissa kroppasi hyvin ravisteltua hereille ja rasvan palamaan!

Kokeile myös: Maksimikestävyystreeni rapuissa

Vantaan Nikinmäen ”Mammat sporttaa” -ryhmäläisetkin ovat innostuneet naapurikaupungin portaista. Liikunta yhdistää 🙂 Kuva Anne Partanen.

Niin, että tervetuloa Keravan Keinukalliolle reippailemaan!

Idyllinen vaihtoehto standardihotelleille

Jos haluat kokea matkallasi aitoutta, idyllisyyttä, vieraanvaraisuutta ja paikallisuutta, suosittelen valitsemaan standardihotellin sijasta bed&breakfast -vaihtoehdon. Näissä yksityisissä, perheomisteisissa majoituskohteissa ei kerätä bonuspisteitä tai syödä aamiaisella munakasmassaa. Sen sijaan kaikki sinua ympäröivä on käsintehtyä, sydämessä pohdittua ja ainutlaatuista.

Alkukesästä vierailin Mäntyharjulla ja viikonlopun ohjelmaan kuului visiitti Taidekeskus Salmelassa. Mikä olisikaan ollut paremmin teemaan sopiva majoituskohde kuin B&B Pinus Mäntyharjun keskustan tuntumassa. Vanha puutalo, sievä huone ja isännän taidenäyttely täydensivät kokemuksemme.

 

Sulkavan soutuviikonloppuna majoituin Mikkelissä vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, jonka sievä pieni huone keskustan läheisyydessä tarjosi täydellisen tukikohdan hikisen viikonlopun urakalle. Miltei brunssia muistuttanut aamiainen taltutti vaativammankin urheilijan kurnivan vatsan tyylillä.

Viime kesänä majoituimme Ähtärissä porotilalla Valkeisen lomassa, jossa omistajaperheen lapsista tuli kahdessa minuutissa hyvät ystävät meidän lastemme kanssa. Pääsimme ruokkimaan poroja ja muutenkin osallistumaan isäntäperheen arkeen kuten uintireissulle.

Kesäkuussa majoituimme Italian-matkalla Trevignano Romanon kylässä Il Vialetto -nimisessä bed and breakfast -paikassa. Ystävällinen pariskunta puhui vain vähän englantia, mutta palvelunhalu ja vieraanvaraisuus olivat vahvasti läsnä.

Kaikkia näitä kokemuksia on yhdistänyt äärettömän sydämellinen vastaanotto. Erittäin ystävällinen henkilökunta, joka selvästi tykkää työstään. Upeat, tarinantäyteiset rakennukset ja miljööt. Pieteetillä tehty aamiainen, joka  ei runsaudessaan ylitä hotelliaamiaista, mutta monilla muilla mittapuilla kylläkin. Harvassa hotellissa saa aamulla tehtyä pannukakkua tai itseleivottuja sämpylöitä.

Onnistuneita kokemuksia ja tapauksia jokainen omalla tavallaan. Ja se on varma, että jatkossakin aion suosia näitä pieniä toimijoita!

Lue myös:

Porojen parissa Ähtärissä

Lapin lumoa ja Suomi-luksusta

Kahvila kyläkoulussa

Taidetta ja tarinoita Oulussa

Kotimaisuutta Saimaan rannalla

Vierumäen parhaat palat

Ilokseni olen parin viimeisen kuukauden aikana saanut vierailla Vierumäellä työn merkeissä ja ehtinyt samalla nauttia perinteikkään urheiluopiston antimista urheilun harrastajana.

Tässä pari nostoa, joista olen erityisesti nauttinut. Harmi vain, että kamera unohtui matkasta sportin tiimellyksessä! Kuvat ovat Vierumäen sivuilta.

Vierumäen Liikunta- ja terveysklinikalla pääsee tekemään erilaisia kuntotestauksia ja kehonkoostumusanalyysin. Kuntotestauksessa pääsee vetämään itsensä äärimmilleen olipa kyse sitten lihaskunnon tai aerobisen kunnon mittauksesta. Kehonkoostumusmittaus tehdään laitteella, jossa erilaisia sähkötaajuuksia kulkee raajasta toiseen. Laite kertoo lihasten, rasvamassan ja nestetasapainon määriä ja suhteita ja antaa arvion kehon terveydentilasta ja kehittämiskohteista.

Klinikan henkilöstö on todella ammattitaitoista! Luin Vierumäen asiakaslehdestä, että klinikan vetäjä Pekka Pulkkinen olisi tehnyt 100 000 testausta asiakkailleen. En epäile, varmuus ja osaaminen huokuvat siitä miehestä!

Active Hour -ryhmäliikuntatunneilla pääsin kokeilemaan aivan uusia lajeja: TRX Training on USA:n armeijan harjoitusohjelmasta johdateltu liikuntamuoto, jossa hyödynnetään telineeseen kiinnitettyjä vastushihnoja ja kehon omaa painoa. Kädet, jalat ja keskikroppa sai kyytiä!

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Power Slider -tunti, jossa liutaan ”luistelulaudan” päällä silikonipintaisilla tossunsuojilla. Vartalon hallinta- ja koordinaatiotaidot olivat koetuksella!

Vierumäen uimahalli oli todella positiivinen yllätys: kuntouintialtaan lisäksi löytyi kaksi rentouttavaa, lämminvetistä virkistysallasta, joissa kelpasi lekotella liikunnallisen päivän päätteeksi.

Urheilijan tai kuntoilijan ei tarvitse nähdä nälkää eikä laadukkaita ravintolakokemuksia arvostavan nautiskelijan pettyä Resort & Kitchenin Ala Cartessa. Taidokkaan menun takaa löytyvät reilut ja maukkaat ravintola-annokset, siis kauniit ja kookkaat. Hieno yhdistelmä, joka sopii nautiskelijan urheilupyhättöön täydellisesti!

Loppuun hieman hemmottelua, joten suunta kohti Wellness-maailmaa. Olipa valittu käsittely sitten hieronta tai jalkahoito, sen kruunaa Spa Lounge, jossa on itämainen, harmoninen tunnelma. Vieno panhuilumusiikki soi, loikoilet nojatuolissa ja siemailet teetä, pähkinöitä ja hedelmiä.

Jos tämän kokemuksen jälkeen et ole rentoutunut, kokeile uudelleen! Et kadu!

Lapin lumoa ja Suomi-luksusta

MATKA2015-messuilla pyöriessäni suurimman vaikutuksen minuun teki Pohjois-Suomen osastot: Meri-Lappi, Ruka, Ylläs ja muut laskettelukeskukset, lappilaiset herkut ja niin edelleen. Suuret kuvapinnat, videot ja tunnelmat toivat elävästi mieleeni hieman ennen joulua työn puolesta tekemäni reissun Rovaniemelle, Napapiirille ja Raanujärvelle. Matkan teemana oli suomalainen luksus: mitä se on ja miten sitä tulisi myydä ja kenelle.

Arktisuus, napapiirin hämäryys, taidolla toteutetut matkailijoiden palvelut olivat käsin kosketeltavia. Raanujärvellä sijaitseva Villa Säikkärä lupaa nettisivuillaan olevansa yksi niistä paikoista maailmassa, joka saa sinut pysähtymään ja ihmettelemään. Villa Säikkärässä suomalainen luksus kiteytyi lapin luonnon ja designin hyödyntämiseen visuaalisesti ja aktiviteeteissa sekä taidolla ja rakkaudella tehtyyn lähiruokaan. Tunnelma sisällä lämpimässä takanloimussa korostui iltapäivän pimetessä ja kylmetessä.

 

Napapiirillä sijaitseva elämysravintola Santamus ammentaa luksuksen pitkistä, kokemuksellisista illallisista. Ruokailu on vain yksi osa ohjelmallisia illanviettoja. Makunautinnot kruunaa kanteleen soitto, sisällä liplattava joki, jossa voi jopa huuhtoa kultaa sekä isännältä irtoavat loputtomat yllätykset.

Kokemukset olivat kaukana perinteiseksi luksukseksi nimitetyistä, kullanhohtoisista puitteista ja palveluista. Pönötykseen asti menevän samppanjan ja kaviaarin täyteisen kokemuksen peittosi aitous ja vieraanvaraisuus, joka hehkui kohteiden isäntien persoonasta. Se lämpö ja läsnäolo jätti muistijäljen, joka ei helposti pyyhkiydy pois.

Kuvat: Pasi Tuominen

 Lue aiheesta muista blogeistani:

Silab.fi: Mitä on Suomi-luksus?

Haaga 45 v: Vieraanvaraisuusalan tulevaisuus

Solo-hotellissa Tallinnassa

Avasimme oven uuteen vuoteen naapurikaupungissa Tallinnassa. Ensikosketus Sokos Hotels -ketjun Solo-hotelleihin oli todella positiivinen. Huomattavasti vanhempaa sisartaan Virua viihtyisämpi ja tyylikkäämpi oli tämä kaupungin toinen Sokos hotelli!

Hotellikäytävillä oli sohvat, kahvit, suklaat ja sanomalehdet odottamassa väsynyttä matkustajaa.

Nojatuoliin saattoi istahtaa ahmimaan hyllystä lainattua kirjaa.

Story-hotelliksi nimitetyn hotellin seiniltä saattoi lukea tarinoita niin Tallinnan eläintarhasta kuin kaupungin torneistakin. Jokaisella huoneella oli oma teema, josta saattoi ammentaa Tallinnan ja lähialueiden historiaa.

Huoneessa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten tämä henkarissa killuva kenkälusikkalintu.

Muutenkin värejä, iloa ja leikkisyyttä oli viljelty sisustuksessa ihan reippaalla kädellä!

Solo-hotellien luvataan olevan persoonallisia hotelleita, joilla on ainutlaatuisia tarinoita kerrottavanaan. Ainakin tämä kokemus lunasti lupauksen. Palvelukin oli yksilöllistä ja ystävällistä kuten palvelulupaus kuuluu. Lapsiperheen tai laiskan matkailijan näkökulmasta sijaintikin on optimi, kun Virukeskus tarjoaa hyvät shoppailu- ja ajanviettomahdollisuudet 😉

Aamiaiselle en harmikseni muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta senkin laatu ja valikoima yllättivät täydellisesti! Tarjolla oli tuoreita hedelmiä, erilaisia salaatteja, leipiä suoraan uunista, wokattuja vihanneksia, erilaisia munakkaita ja vaikka mitä! Tuoremehu oli oikeista hedelmistä tehtyä ja kahvi tarjoiltiin pöytiin. Mahtava päätös hienolle Solo-kokemukselle.

Vaikka S-ryhmän ylivaltaa hieman karsastankin, Soloihin aion tutustua Suomessakin!

Porojen parissa Ähtärissä

Siellä luonto kohtaa sinut! Niin luvataan Ähtäri Zoon mainoslauseessa. Sitä ihmettä oli tullut katsomaan moni muukin kaupunkilaisperhe.

Lupaus piti! Seikkailimme hikisen kuumana hellepäivänä läpi Ähtärin eläinpuiston ja aito, suomalainen metsä antoi ihanasti suojaa.

Ähtärin eläinpuisto onkin Suomen ensimmäinen luonnomukainen eläinpuisto, ja siksi sieltä on turha etsiä Suomen luontoon kuulumattomia tai ainakaan tänne soveltumattomia eläimiä. Oli poroja, hirviä, karhuja, kauriita, saukkoja, susia, ilveksiä, kettuja, naaleja ja paljon muuta!

Poroemo ja vasa käyskentelevät luonnonmukaisissa olosuhteissa Ähtäri Zoossa

Mielenkiintoisen ja vaiherikkaan eläinpuistopäivän päätteeksi yövyimme totutusta poikkeavassa kohteessa, porotilalla Valkeisen Lomassa. Se oli onnistunut valinta!

Vain 7 kilometrin päässä eläinpuistossa sijaiseva maatilamatkailukohde jatkoi päivällä alkanutta ”eläimellistä tarinaa”, sillä isäntäperheellä oli tilallaan paitsi poroja, myös lampaita, koiria, kissoja ja kaneja. Jäiköhän joku mainitsematta..

Parasta majoituskohteessa kuitenkin olivat aito maalaistunnelma ja uudet kaverit! Isäntäperheen lapset sekä muut matkailijat elivät sulassa sovussa suuren maatilan tiluksilla. Matkailijat tervehtivät ja juttelivat, kuin olisi aina tunnettu. Aurinko paistoi heimäseipäisiin ja punaiset, komeat piharakennukset synnyttivät idyllisen maalaistunnelman.

Itse tunsin paikan ja sen isäntäväen keväisen projektini tiimoilta, mutta ystävällisyys, yhteisöllisyys ja lämmin henki tekivät vaikutuksen! Kaikki tuntuivat viihtyvän ja hymyilivät toisilleen ihka aidossa maalaismiljoossä.

Lapset ystävystyivät salamannopeasti eikä kaunis kesäyö pysäyttänyt trampoliinilla pomppijoita.

Aamulla aamiaisen jälkeen porotilan isäntä ja lapsikatras suuntasivat porotaitauksille syöttämään poroja.

– Voiko sinne aitauksen sisälle oikeasti tulla? Niillähän on isot sarvet!

– Ei pelkoa! Jäkälää käteen ja turvan alle. Ne ovat ihan kilttejä!

 

Ähtärissä pääsimme siis kokemaan paitsi luonnon, myös Lapin kohtaavan meidät! Etelä-Pohjanmaalla, lähellä Pirkanmaan rajaa!

Tänne täytyy tulla toistekin! Ja pidemmäksi aikaa!

Omaa lomaa Pielisellä

Näin kun soutujuttujen makuun päästiin, niin pakko hehkuttaa vähän tulevaa omaa lomaa Pielisen maisemissa Pohjois-Karjalassa. Tänäkin kesänä, kuten kolmena edellisenä, viimeisen lomaviikkoni nimittäin kruunaa viisi päivää, jotka ovat omistettu minulle itselleni ja harrastukselleni, kirkkovenesoudulle!

Karelia-soutu on Suomen pisin retkisoutu ja jo 30-vuotias tapahtuma! Tapahtuman järjestelyt ovat vuosien varrella hioutuneet ja osallistujan tehtäväksi on jäänyt vain soutaa sekä nauttia rennosta menosta ja kauniista järvi-Suomesta.

Vaikka soudettava matka, noin 150 km, kuulostaa kokonaisuudessaan pitkältä, onnistuu se vähemmänkin lajia harrastaneelta. Kilometrit jakautuvat neljälle päivälle. Päivämatkat ovat kohtuullisia, etenkin kun ne pilkotaan kahteen tai kolmeen pätkään ja välissä pidetään kunnon tauot. Ruokaa ja kahvia on tarjolla, sekä leppeää menoa kitaran sointuineen.

Parhaat muistoni liittyvät varmasti kanaviin ja sulkuihin, joissa tunnelma tiivistyy, tarvitaan perämiehen tarkkuutta kolarien estämiseksi, ja joissa vallitsee hyvä yhdessä tekemisen henki. Kuohuviinipullot poksahtelevat ja yhteislaulut raikaavat, kun veden pinta sulussa laskee alempana sijaitsevan järviosuuden tasalle.

Missään en ole paremmin onnistunut nollaamaan ajatuksia ja virittäytymään uuteen työntäyteiseen syksyyn kuin Karelia-soudussa.

Vesille ja vetooo!! Taas mennään!

Tuas souvettii Sulkavalla

Se vain kuuluu kesään, Sulkavan Suursoudut. On kuulunut yli kahdenkymmenen vuoden ajan, joten siitä on muodostunut jo perinne. Ensimmäisinä vuosina, ehkä juuri ja juuri yläkouluikäisenä, olin mukana enemmän pakosta. Äiti souti ja me lapset hurrasimme rannalla. Ne olivat pitkiä päiviä, kun lähtölaukaus pamahti yhdeksältä ja äiti oli maalissa alkuiltapäivästä. Siinä ehtivät siskokset puuhata monenmoista.

Lukioikäisenä innostuin itsekin soutamaan. Lukioni soutujoukkue otti osaa jokakeväisiin valtakunnallisiin mestaruuskilpailuihin, jotka tuolloin soudettiin Vammalassa. Nikkarin koululta lähti matkaan kirkkoveneellinen eli 14 soutajaa ja perämies, sekä loppubussillinen kannustajia.

Siitä se harrastus lähti. Ensimmäisestä lukiolaisten kirkkoveneiden SM-kisoista tuli tänä keväänä kuluneeksi tasan 20 vuotta. Ja sillä tiellä ollaan.

Sulkavan Suursoutuihin eli 58 km matkalle Partalansaaren ympäri uskaltauduin itse ensi kerran (vasta) 12 vuotta sitten. Silloin olin juuri palannut soudun pariin muutaman vuoden tauon jälkeen ja ryhdyin edustamaan, mitäpä muutakaan kuin kotikaupunkini perinteikästä seuraa, Keravan Urheilijoita.

Nyt soutukertoja on takana 11 ja SM-mitalejakin ainakin kaksi: kulta sekajoukkueessa (7 miestä + 7 naista) vuodelta 2009 ja hopea naisten sarjasta vuodelta 2013.

Mitaleita ja sijoituksia enemmän arvostan kuitenkin tahdonvoimaa ja itsensä ylittämistä. Matka on niin pitkä, ettei sellaista harjoitella kuin mielikuvissa. Oli joukkue tai tavoitteet mitkä vain, niin joka kerta sitä matkalla vannoo, että ei enää ikinä! Takapuoli puutuu, rakot puhkeavat kämmeniin, polvet väsyvät ja jaksa loppuu. Mutta saas nähdä, kuinka taas käy. Ei kai sitä yhdettätoista ilman kahdettatoista..?

Sulkavan soutustadion on Suursoutujen sydän.

Sulkavan souduissa lähtö on yksi jännittävimmistä hetkistä. Tuleeko kolari vai selvitäänkö ehjin nahoin?

Sulkavalla olosuhteet ovat useimmiten soutujen aikaan kohdallaan.

Kannustajat rannalla ovat Sulkavan soutujen suola.

Kuvat: Lauri Vallo, Isa Tolmunen, Kati Iso-Sipilä-Orpana ja Elisa Aunola.

 

 

 

Urheilupainotteinen viikonloppu

Kerta se on ensimmäinenkin, nimittäin viikonloppu urheiluopistossa. Ja todella positiivinen kokemus olikin: Viikonloppu Kisakalliossa Lohjalla soutukauteen virittäytymässä.

Ohjelma oli tiivis, kiitos aktiivisen valmentajamme Heidin. Puitteet, majoitus ja ruokatarjoilut juuri passelit. Ja mikä tärkeintä harrastustilat ja -mahdollisuudet monipuoliset ja riittävät.

Oikein jäi harmittamaan, ettei 36-vuotisen elämän aikana ole tullut aiemmin leireiltyä. Lapsena kun en oikein vielä mitään harrastanut.. Mutta ehtiihän sitä aikuisenakin!

Leirin paras anti oli kuntotesti, tai oikeammin laktaattitesti. Vedin soutulaitetta ohjaajan ohjeiden mukaan eri vastuksilla ja välillä hän nipsaisi keskisormesta verinäytteen. Niin nähtiin, milloin maitohappo lähtee lihaksista verenkiertoon. Enpä ole sellaiseenkaan höykkyytykseen ennen joutunut, mutta tulipahan maksimisykerajat ja muut tärkeät testattua. Tietää sitten millä sykkeillä tulisi treenata 🙂

Viikonlopun toki kruunasi kesäisen täydellinen sää, joilla ei alkukesästä meitä kovin monesti hellitty.

Oli vain minä ja kivat soutukaverit, valmiiksi suunniteltu lukujärjestys ja täydellinen ylläpito. Aivot narikkaan ja urheilemaan!

Kahvila kyläkoulussa

Viilentävä avocadosmoothie ja jäätelöt lapsille, kiitos!

Visiitti kahvilassa onnistuu Nikinmäessä nyt helposti, kun vanhan kyläkoulun pelastanut pariskunta avasi kahvilan Kuninkaan Kaarteeseen Vanhan Porvoontien varteen noin kuukausi sitten.

Kauniisti vanhaa kunnioittaen remontoitu kyläkoulu palvelee myös majoitustarpeessa, juhlapaikkana ja eläinhotellina.

Kahvila on viehättävä ja sen vetonaulatuote on selvästikin ihanan paksu ja täyteläinen avocadosmoothie, jonka olen itse tilannut molemmilla käyntikerroilla. Tarjolla on toki perinteisempiäkin kahvilatuotteita ja janojuomia kuumaan kesäpäivään. Kunhan niistä vain saataisiin nauttia vähän enemmän tänä kesänä..

Suosittelen lämpimästi, että nikinmäkeläiset, mutta myös Vanhaa Porvoontietä ajavat fillaristit ja moottoripyöräilijät pysähtyisivät hengähtämään hetkeksi tähän hienoon miljööseen. Pyörä parkkiin ja tauolle! Kannattaa toki ajaa Kuninkaan kaarteeseen jo ihan itse kahvilan vuoksi!

Lue myös:

Kyläkoulun pelastusoperaatio