Porrasjuoksua Keravalla

Nyt pitää nostaa hattua syntymäkaupungin päättäjille! Keravan Keinukallion urheilukeskuksessa avattiin lokakuun alussa kuntoiluportaat. Entinen laskettelunyppylä sai uuden elämän kuntoilijoiden keitaana. Nyt mäkeä rynnii ylös kokeneet kuntoilijat, liikunnanpistoksen vasta saaneet kuin ihan oikeat urheilijatkin. Oli arki taikka viikonloppu, juoksijoita, kävelijöitä ja kuntopiirin tekijöitä ravaa rappusia ylös-alas kellon aikaan katsomatta.

Kävin itsekin testaamassa portaat ja sehän oli oikeasti hauskaa! Ihmisillä oli hyvä fiilis ja tuntematonta kannustettiin kuin parasta kaveria. Yhteinen harrastus ja liikunnan ilo yhdistivät!

Sain kanssakuntoilijoilta respektiä tehdessäni alla olevaa treeniä, jonka kaverini bongasi Facebookista Tikis-ryhmän sivuilta. Suosittelen kokeilemaan!

Lämmittely

Lämmittele ja herättele kroppasi kävelemällä reippaasti portaat pari kertaa ylös ja alas riippuen tietenkin kuinka pitkät portaat ovat. Jos portaat ovat llyhyet ota yksi kierros lisää, jos taas pitkät, kerran ylös riittää. Treeni on tarkoitus tehdä mahdollisimman lyhyillä tauoilla, pidä liikkeiden välissä maksimissaan 30 sekunnin palautuminen. Tee tämä harjoitus kaksi kertaa.

Tasahyppy

Hyppää noin 30 porrasta tasajalkaa ylöspäin ja hölkkää alas. On tärkeää, että hyppy lähtee pienen kyykyn kautta räjähtävästi tasanteelta toiselle. Tämä on erityisesti pakara-, reisi- ja pohjelihaksien räjähtävyyttä kehittävä liike.

”Kvaak, Kvaak”

Kävele kuin ankka ylöspäin n. 30 porrasta. Pysy jatkuvasti kyykyssä, kädet lantiolla. Lähde kapuamaan askel kerrallaan portaita ylös kyykky asennossa. Nyt etureidet ja takareidet pääsevät tekemään staattista työtä ja keskivartalo tukee jokaista askelta. Hölkkää takaisin alas.

Punnerus

Perinteinen etunojapunnerrus, jossa kädet rinnan kohdalla leveässä asennossa. Liikkeen voit tehdä portaissa joko kasvot ylöspäin tai alaspäin (ylöspäin tehtäessä hieman kevyempi). Pumppaa punnerruksia kaksi kertaa maksimiin. Isot rintalihakset ja ojentajat pääsevät töihin ja jalat saavat hieman lepoa, ennen seuraavaa koitosta.

Tähtihyppy

Aloita liike tasajalkaa, ponnista kyykyn kautta seuraavalle portaalle tehden samalla tähtihyppy. Jatka noin 25-30 porrasta. Tämä liike kuormittaa kokonaisvaltaisesti useita lihaksia ja kehittää lihaskestävyyttä seka kimmoisuutta.

Hämähäkkimies

Nyt pääset kuvittelemaan itsesi tosielämän hämähäkkimieheksi. Asetu etunojaan portaille niin, että käsien ja jalkojen väliin jää n. 2-3 porrasta. Lähde kipuamaan n.30 porrasta ylöspäin tästä asennosta ikään kuin hämähäkkimies niin, että vastakkainen jalka ja vastakkainen käsi liikkuu samanaikaisesti. Jos haluat haastetta, tule myös alas samassa asennossa.

Dippi

Istahda yhdelle portaalle ja laske jalat portaan tai kaksi alemmas, laita kädet taakse niin, että kyynärpäät osoittaa taakse. Tiputa peppu portaalta, laske kroppa käsien sekä jalkojen varaan ja tee dippejä kaksi kertaa maksimiin. Ojentajille loistava liike!

Spurtti

Ota vauhdikkaita spurtteja ylöspäin ja hölkkää alaspäin. Toista kolme kertaa ja kerrytä matkaksi n. 30 porrasta. Nyt koetellaan jalkojen kestävyyttä. Lue juoksuvinkit tekniikan parantamiseksi.

Lankku

Ota viimeisetkin voimat irti itsestäsi ja tee lankku (hoover) kolme kertaa maksimiin.

Tällä treenillä saat puolessa tunnissa kroppasi hyvin ravisteltua hereille ja rasvan palamaan!

Kokeile myös: Maksimikestävyystreeni rapuissa

Vantaan Nikinmäen ”Mammat sporttaa” -ryhmäläisetkin ovat innostuneet naapurikaupungin portaista. Liikunta yhdistää 🙂 Kuva Anne Partanen.

Niin, että tervetuloa Keravan Keinukalliolle reippailemaan!

Pysähdys

Joskus vahvakin joutuu pysähtymään. Fysiikka pettää tai vielä pahempaa, jos pää murtuu. Onneksi minulla se oli vain fyysistä. Koville se otti silti. Keuhkokuume, joka pysäytti kolmeksi viikoksi. Työt, liikuntaharrastukset, perheenäidin rutiinit.

Kolme viikkoa on pitkä aika varsinkin, jos on tottunut sairastamaan korkeintaan 2 päivää vuodessa. Eihän sitä puolisokaan ihan heti ymmärtänyt, mistä oli kyse, kun toinen vaan makaa sohvalla tai nukkuu sängyssä illat pitkät.

Terve, hyväkuntoinen, aktiivinen ja positiivinen. Ei sellainen voi sammua yhtäkkiä – vai voiko?

Se olikin ehkä haastavinta, etteivät lääkäritkään oikein ymmärtäneet, etten ollut kunnossa. Että tarvitsin muutakin kuin kuumetta alentavaa särkylääkettä. Halusin tietää syyn kuumeen takana, en vain sammuttaa kuumetta. Mutta kävelin sentään itse. Pystyin puhumaan, ja näytinkin ehkä elävien kirjoissa olevalta.

Onni oli sairaanhoitajapikkusisko, joka sai ymmärtämään, ettei kaikki ollut kohdallaan. Minun kunnollani olisi pitänyt toeta nopeammin ja paremmin. Niinpä ramppasin lääkärissä ja kokeissa, kunnes viimein sain oikeat rohdot. Kun ei itse ole tottunut sairastamaan, on vaikeaa ymmärtää, milloin pitää pysähtyä ja vaatia hoitoa.

Kolmatta viikkoa töissä sairasloman jälkeen ja pikku hiljaa olen uskaltautunut palaamaan liikunnankin pariin. Hitaasti mutta varmasti. Tuntuu vain olevan kovin pitkä matka siihen normaaliin elämään, useampiin koviin treenikertoihin viikossa. Saa nähdä, mihin motivaatio ja jaksa vie. Ja millä aikataululla. Sen kuitenkin pysähdyksen aikana ymmärsin, että tärkeintä on elää tätä hetkeä – ei suorittaa!

Viitseliäisyys palkittiin

Uimataito on tärkeä asia ja sen saavuttaminen ennen kouluikää on varmasti monen perheen tavoite. Meidän perheessä tuota tärkeää etappia ollaan saavuttamassa yllättävänkin varhain. Kiitos noin vuoden kestäneen aktiivisen uimahallilla ramppaamisen.

Vanhempi poika kävi edelliskesänä, 5-vuotias ollessaan, alkeisuimakoulun. Syksyllä 2013 aloimme käymään omaehtoisesti lähes viikoittain uimahallissa pulikoimassa. Sukeltelu alkoi sujua ja kannateltuna harjoittelimme pinnalla etenemistä. Yhtenä päivänä poika ymmärsi nostaa päänsä ylös sukeltaessaan ja uintikin alkoi kulkea. Vaikka meno oli haparoivaa ja asento muistutti enemmän vesijuoksua, niin pikku hiljaa tyyli kehittyi.

Alkukesästä, 6-vuotiaana hän pärjäsi jo hyvin 10 metrin uimataidon vaativassa uimakouluryhmässä, jossa opeteltiin eri uintityylejä. Kroolia, selkää ja jopa perhosen alkeita. Nyt poika osaa siis uida monipuolisemmin kuin minä itse!

Nuorempi, nyt 4-vuotias, inhosi pitkään yli kaiken jopa hiustenpesua, jos kasvoille meni vettä. Uimahallissa hän tykkäsi polskutella, kunhan ei tarvinnut mennä veden alle. Turha oli yrittääkään häntä saada nostamaan rengasta veden alta niin, että pää kastuisi. Jalalla poika sen sieltä ylös kikkaili.

Päättynyt kesä kului mökkirannassa polskiessa ja taisi siinä vähän kasvotkin kastua.

Lomien jälkeen päätimme taas alkaa käydä säännöllisesti uimassa. Ja kuinkas kävikään. Reunalta hyppely syliin ja potkuttelut laudan kanssa tuottivat tulosta: neljävuotias oppi pitämään itsensä pinnalla sätkimällä hullusti jaloilla ja käsillä! Tällä hetkellä hän etenee muutaman metrin itsenäisesti, kunhan maali häämöttää riittävän lähellä. Siitä se lähtee.. Uimataidon alkeet hallussa ilman päivääkään uimakoulussa!

Täytyy olla ylpeä omasta viitseliäisyydestä! Ei sitä aina niin ole tehnyt mieli uimahalliin lähteä lilluttemaan haaleaan veteen kiireisenä arki-iltana. Onneksi läheinen Hakunilan uimahalli on siisti ja vesikin on suhteellisen lämmintä. Huonommissakin halleissa on tullut käytyä.

Vähän vielä kun hiotaan ja jaksetaan pitää taitoa yllä jatkossakin, niin uimataito on hankittu pienemmällekin iäksi. Meidän perheen onnistunut tapaus 🙂

Kahvila kyläkoulussa

Viilentävä avocadosmoothie ja jäätelöt lapsille, kiitos!

Visiitti kahvilassa onnistuu Nikinmäessä nyt helposti, kun vanhan kyläkoulun pelastanut pariskunta avasi kahvilan Kuninkaan Kaarteeseen Vanhan Porvoontien varteen noin kuukausi sitten.

Kauniisti vanhaa kunnioittaen remontoitu kyläkoulu palvelee myös majoitustarpeessa, juhlapaikkana ja eläinhotellina.

Kahvila on viehättävä ja sen vetonaulatuote on selvästikin ihanan paksu ja täyteläinen avocadosmoothie, jonka olen itse tilannut molemmilla käyntikerroilla. Tarjolla on toki perinteisempiäkin kahvilatuotteita ja janojuomia kuumaan kesäpäivään. Kunhan niistä vain saataisiin nauttia vähän enemmän tänä kesänä..

Suosittelen lämpimästi, että nikinmäkeläiset, mutta myös Vanhaa Porvoontietä ajavat fillaristit ja moottoripyöräilijät pysähtyisivät hengähtämään hetkeksi tähän hienoon miljööseen. Pyörä parkkiin ja tauolle! Kannattaa toki ajaa Kuninkaan kaarteeseen jo ihan itse kahvilan vuoksi!

Lue myös:

Kyläkoulun pelastusoperaatio

Juhannusjuhlilla

Tänä kesänä meitä ei ole säillä hellitty, mutta sitä ei kannata jäädä vatvomaan. Surkuttelusta tulee vain paha mieli ja ajatukset kääntyvät siihen, että mitä jos..

Sen sijaan pitää ottaa ilo irti sateesta ja viileästä. Voi hyvällä omalla tunnolla olla sisällä, vaikka leipoa tai pelailla. Ei ole pakko lähteä mökille, vaikka se tietysti lomaan kuuluukin. Sateella siellä ei vain ole kovin mukavaa ja lähtemisen sijaan voi keksiä muuta ajanvietettä.

Meillä, kuten varmaan monella muullakin, tuo ”jotain muuta” konkretisoitui juhannuksena. Viettääkö keskikesän juhlaa appivanhempien kanssa pienessä mökissä metsän keskellä saaressa? Uskaltautuako pikku-Busteriin kaikkien 4-henkisen perheen vaatimien tavaroiden ja ruokakassien kanssa tuuliselle, lähes myrsyisälle Näsijärvelle? Vai jäädäkö sittenkin kotiin ja kehitellä perheen yhteistä ohjelmaa pääkaupunkiseudulla koko pitkäksi viikonlopuksi?

Ainakin tuli todistettua, että kaupunki ei ole kuollut juhannuksena! Juhannusaatto vierähti Korkeasaaressa eläimiä ihmetellen, kallioita kiipeillen ja merenrantaa ihaillen. Sateinen juhannuspäivä puolestaan kutsui uimaan – Flamingon takuulämpimään ilmastoon ja vesiin. Kummassakaan paikassa ei tarvinnut viettää aikaa oman perheen kesken. Oli joku toinenkin keksinyt samat ideat 😉

Juhannuksemme kruunu oli kuitenkin ehdottomasti Nikinmäen ikiomat juhannusjuhlat, jotka kokosivat kyläläiset uimarannan puistoon viettämään aikaa yhdessä. Makkaranpaistoa, kanoottikilpailu ja tietysti.. kokko! Aurinko paistoi sadepilvien hälvetessä, kotimainen musiikki pauhasi, lapset peuhasivat ja aikuiset tapasivat toisiaan. Mahtavaa kylätunnelmaa ja juhannuksen keskeiset elementit koossa. Kaupungissa!

Melontakisassa Keravanjoella pääsi testaamaan inkkarikanoottia. Ensikertalaisille ei kovin hyvää sijaa herunut, mutta hauskaa oli!

Nikinmäen komeassa kokossa rouhusi tuore koivu. Tuoksu toi mieleen oman lapsuuden.

Väkeä kuin pipoa. Ja kaikki omasta kylästä. Hyvä paikka tutustua naapureihin.

Yleisö odottaa h-hetkeä.. kokon syttymistä!

Sadepilvet kaikkosivat illaksi ja kokon roihua sai katsella poutasäässä.

Suurten puristuksissa syntyy parhaat grilliherkut

Hypermarket Nation on parin vuoden takainen, Yle Teemalla ensi tiistaina (17.6.) esitettävä dokumentti, joka kertoo pienen kyläkaupan taistelusta hypermarkettien puristuksessa. Pääosassa on… Nikinmäen ihkaoma kyläkauppa Palmén ja sen uskolliset kauppiaat, Palménin veljekset.

Neljä vuosikymmentä veljensä kanssa kauppaa pitänyt Stig Palmén uhoaa dokumentissa vähentävänsä viikkotyötuntien määrän 60:een täyttäessään 70 vuotta parin vuoden päästä. Siinä keskusteluun eläkeiännostosta toisenlainen näkökanta!

Mistä tämä into ja motivaatio sitten juontaa juurensa? Entä miten pieni kauppa pystyy pitämään pintansa suurten puristuksessa? Moni vastaus selviää dokumentista, joka voitti muuten Tampereen elokuvajuhlilla lyhyiden dokumenttien sarjan – kannattaa katsoa!

Kyllä meidän nikinmäkeläisten kelpaa! Palménilta saa palvelua sydämestä ja aina laadukkaat lihat. Jos veljekset lopettaisivat, niin mistä me grillattavat sitten hankkisimme? Palménin herkkuvartaita kun ei voita mikään! Tuoreista raaka-aineista käsin kootut, omalla grillimarinadilla höystetyt.. Parasta grilliin ja juhannuksen viettoon!

Palménin lihavalikoima on monipuolinen ja laadukas

Ingvar leikkaa lihat ja pujottelee vartaat – taatusti tuoretta!

 

Palménin herkkuvartaat on kesän ykkössuosikki

Se tuoksu, se maku 🙂

Ruokatrendien harjalla

Jes! Kerrankin onnistuin olemaan trendikäs! Eikä nyt ole kyse vaatemuodista tai sisustuksesta, vaan ruoasta! Viikon takaisen katuruokatapahtuman innoittamana halusin kokeilla jotain meikäläisittäin uutta, mutta varmasti herkullista: Pulled Pork Pita-leipiä!

Ajatus sai alkunsa, kun mietin viikonloppuvieraita varten jotain hyvää syötävää perjantai-illaksi ja muistin muutama kuukausi taaksepäin mahtavalta Palmenin kauppiaalta saamani Pulled Pork reseptin. Ihanassa maustekastikkeessa yön yli haudutettu possu sopisi varmasti hyvin pitaleipien täytteeksi. Kaivoin netistä parhaaksi kehutun, Myllyn parhaan pitaleipäreseptin ja päätin kokeilla.

Lihan – oikein rasvaista possun lapaa – tilasin etukäteen Nikinmäen Palmenin kauppiailta, josta saa aina taatusti laadukasta lihaa. Niin tälläkin kertaa – juuri tarkoitukseensa sopivaa!

Tein maustekastikkeen HK:n ohjetta mukaillen: korvasin riisiviinietikan kaapista löytyneellä omenaviinietikalla, chilitahnan chilijauheella ja kelpuutin tavallisen paprikajauheen savustetun tilalle.

Ei kuin possu uuniin ja yöpuulle!

Possun jäähdyttyä revin sen maustekastikkeeseen ja jätin maustumaan.

Pitaleivät tein Myllyn parhaan ohjeen mukaan, paitsi että paistoin leivät kuumemmasa uunissa (250 astetta) kuumennetulla pellilla ja vähensin aikaa (8 min).

Osa leivistä kohosi kupliksi osa ei. Leipien maku oli kuitenkin todella hyvä ja lättänäisetkin tekivät kauppansa. Salaisuus taisi olla durum-vehnässä.

Sitten vain leivät halki ja täytteet sisään! Lihan lisäksi laitoin tomaattia, salaattia, valkosipulikastiketta, sekä itse kehittelemääni paprika-chili-jogurttikastiketta.

Oli muuten hyvää! Aloinkin vähän pohtia, että pitäisikö sittenkin perustaa ravintola Ravintolapäivänä… Ainakin yksi innokas meidän perheestä tähän ideaan jo löytyisi 😉

Niin ja vielä selvennyksenä otsikkoon. Kavereiden Facebook-päivityksistä päätellen muutama muukin oli keksinyt vastaavan menun viikonloppuna. Katuruoka, street food on nyt trendikästä ja hot! Käytännössä se on jotain helppoa ja käsin syötävää, jonka voi napata mukaansa on-the-go. Vaikkapa sitten Pulled Pork Pita-leivän 🙂

Kyläkoulun pelastusoperaatio

Tämä komea pytinki seisoo Vanhan Porvoontien varressa, Vantaan Nikinmäessä. Takavuosina Björkbackan kouluna toiminut, vuonna 1897 rakennettu talo on saanut uuden elämän uuden omistajaperheen myötä. Tätä nykyä historiaa kunnioittaen restauroidussa rakennuksessa toimii pieni hotelli (tai bed & breakfast), taidegalleria, ravintola ja musiikkikoulu sekä pihapiirissä muutaman hevosen talli.

Talo on nimetty osoitteensa mukaan Kuninkaan Kaarteeksi. Ei huono valinta! Kävimme eräänä keväisenä iltana tutustumassa pihapiiriin vieressä sijaitsevan Palmenin kauppiaiden kehotuksesta.

Sisälle emme päässeet, sillä isäntäväki oli poissa, mutta ikkunoista (ja Facebook-sivujen kuvista päätellen) sisätilatkin ovat tutustumisen arvoiset.

Vielä rakenteilla olevan tallirakennuksen ikkunoista meitä tervehti kaksi kaunista hevosta. Syötimme hevosille porkkanat (niin saa kuulemma tehdä, kertoivat paikalle kanssamme samaan aikaan osuneet tytöt). Hevoset ottivat iloisina vastaan tuomisemme ja 6-vuotiaskin sai kokea turvan lipaisun kädellään.

Kauppareissu sai tällä kerralla yllätävän käänteen. Ensi kerralla vierailemme täällä ihan tarkoituksella!

Ruoka yhdistää

Viikonlopun päätteeksi löysin kännykästäni melkoisen määrän ruokailukuvia. Sitähän viikonloppu taisi pitkälti ollakin. Syömistä, nauttimista ja yhdessä oloa. Kerrankin meidänkin perhe yhdessä liikenteessä.

Innostus lähti lauantaina vietetystä Streat Helsinki tapahtumasta, jossa Helsingin ydinkeskustan, tai oikeastaan Torikortteleiden alueen, oli vallannut katuruokatapahtuma. Ruokarekkoja, kahvilatelttoja, soppatykkejä ja niin edelleen.

Katuruoka on maailmalla iso juttu ja ainakin yleisörynnistyksen perusteella voisi sanoa, että on se meilläkin. Tapahtumaan odotettiin 10 000 ruokailijaa ja paikalle saapui ainakin tuplat! Osasta myyntikojuja annokset loppuivat kesken, ja jäljellä oleviin kojuihin sai jonottaa pitkiäkin aikoja, mutta tunnelma näytti pysyvän rentona ja iloisena. Siitäkin huolimatta, että maaliskuinen viima puhalsi mereltä aika kylmästi.

Meidän perhe ”tyytyi” nauttimaan kahvit ja mielettömät leipomukset sisätiloissa, Sokerileipuri Suomisella. Ei huono valinta 😉

Sai sitä katuruokaa kotikulmilta Nikinmäestäkin. Nikinmäen Tähden pizzat ja kebabit tekivät kauppansa nälkäiselle perheelle.

”Koti-pizzeriassamme” on aina mukava tunnelma, varsinkin, kun sisään menee lasten kanssa. Perheen pienimmät saavat aina erityiskohtelun ja jotain pientä löytyy heille tiskin alta. Niin arkista, ja niin mukavaa!

Herkullista viikonjatkoa!

Chef Anton kokkaa

Meillä asuu pieni kokki, 6-vuotias Chef Anton. Eikö mikä tahansa kokki, vaan taiteilija, joka tuottaa itse reseptinsä. Hänelle ei riitä pullataikinan pyörittäminen tai soppakattilan hämmentäminen.

Chef Anton haluaa suunnitella tulevan ruoan tai leipomuksen. Hän piirtää ainekset ja niiden käyttötavat paperille (esim. kananmuna kulhoon. Sekoita. Lisää sokeri…) Sitten hän latelee reseptinsä aineksia: porkkana, omena, kananmuna, vaniljasokeria, timjamia… Jokaisen ruoka-aineen kohdalla hän hakee hyväksyntäni. Päätin antaa kokille siimaa ja katsoa, mihin se johtaa.

Ihan kaikkeen en suostu. Esimerkiksi lihaa en anna hänen keitoksiinsa (aina niistä ei nimittäin tule syötäviä). Edullisemmat raaka-aineet kuten kasvikset saavat kelvata.  Ja aika usein saan ohjata mausteiden käytössä: mitä käytetään leivontaan ja mitä ruoan valmistukseen. Eiköhän työ tekijäänsä opeta ja jonkin ajan kuluttua mausteetkin löytävät sopiviin keitoksiin.

Ja katsokaas näitä!

Chef Anton ja hedelmäsalaatti

Itse pilkottu hedelmäsalaatti, jonka tekemisessä taidettiin tarvita hieman laastareita…

Chef Antonin alkuruoka

Alkuruoka omassa pihassa kasvaneista mustaherukasta, tillistä ja persiljasta sekä salaatista – oli muuten yllättävän hyvä yhdistelmä ja esillepano viimeisen päälle, eikö!

Chef Antonin ”marjapiirakka”

Kaverille kyläilyä varten tehty marjapiirakka – tai oikeastaan se oli pannukakku. Taikinassa oli  marjoja, jotka sulivat paistamisen aikana antaen kauniisti väriä. Kakku kohosi hyvin ja oli kuulemma myös hyvää (sitä ei tarjottu kotona vaan vietiin kyläreissulle kokonaisena).

Chef Antonin mustikkamunakas

Kanelilla maustettu mustikkamunakas – tämäkin oli ulkonäöstään huolimatta erittäin herkullinen! Anton lisäsi munakasmassaan mustikoita, sokeria, vaniljasokeria ja kanelia. Sitten paistoimme sen yhdessä pannulla.

Chef Antonin omena-mansikkakakku

Chef Anton ja omena-mansikkakakku

Omena-mansikkakakku – pannaritaikina, johon Anton pilkkoi omenalohkoja ja paistoi sen uunissa. Paistamisen aikana Anton sulatti mansikoita ja koristeli luomuksen kuumana puolijäisillä mansikoilla.

Kaikki tuli syötyä ja kokki oli ylpeä aikaansaannoksistaan! Epäonnistuneista aikaansaannoksista ei kuvia löytynytkään ;)!

Chef Anton on innostunut kokkaamisesta niin, että viime viikkoina meillä on keskusteltu tulevasta Ravintolapäivästä toukokuussa. Chef Anton haluaisi perustaa oman ravintolansa… Hmm.. saa nähdä, mihin tämä innostus vielä vie!

… Tie vei nimikkokahvilan, Café Antonin, perustamiseen yhdeksi viikonlopuksi huhtikuun lopulla Keravalla. Ks. lisää >