Idyllinen vaihtoehto standardihotelleille

Jos haluat kokea matkallasi aitoutta, idyllisyyttä, vieraanvaraisuutta ja paikallisuutta, suosittelen valitsemaan standardihotellin sijasta bed&breakfast -vaihtoehdon. Näissä yksityisissä, perheomisteisissa majoituskohteissa ei kerätä bonuspisteitä tai syödä aamiaisella munakasmassaa. Sen sijaan kaikki sinua ympäröivä on käsintehtyä, sydämessä pohdittua ja ainutlaatuista.

Alkukesästä vierailin Mäntyharjulla ja viikonlopun ohjelmaan kuului visiitti Taidekeskus Salmelassa. Mikä olisikaan ollut paremmin teemaan sopiva majoituskohde kuin B&B Pinus Mäntyharjun keskustan tuntumassa. Vanha puutalo, sievä huone ja isännän taidenäyttely täydensivät kokemuksemme.

 

Sulkavan soutuviikonloppuna majoituin Mikkelissä vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, jonka sievä pieni huone keskustan läheisyydessä tarjosi täydellisen tukikohdan hikisen viikonlopun urakalle. Miltei brunssia muistuttanut aamiainen taltutti vaativammankin urheilijan kurnivan vatsan tyylillä.

Viime kesänä majoituimme Ähtärissä porotilalla Valkeisen lomassa, jossa omistajaperheen lapsista tuli kahdessa minuutissa hyvät ystävät meidän lastemme kanssa. Pääsimme ruokkimaan poroja ja muutenkin osallistumaan isäntäperheen arkeen kuten uintireissulle.

Kesäkuussa majoituimme Italian-matkalla Trevignano Romanon kylässä Il Vialetto -nimisessä bed and breakfast -paikassa. Ystävällinen pariskunta puhui vain vähän englantia, mutta palvelunhalu ja vieraanvaraisuus olivat vahvasti läsnä.

Kaikkia näitä kokemuksia on yhdistänyt äärettömän sydämellinen vastaanotto. Erittäin ystävällinen henkilökunta, joka selvästi tykkää työstään. Upeat, tarinantäyteiset rakennukset ja miljööt. Pieteetillä tehty aamiainen, joka  ei runsaudessaan ylitä hotelliaamiaista, mutta monilla muilla mittapuilla kylläkin. Harvassa hotellissa saa aamulla tehtyä pannukakkua tai itseleivottuja sämpylöitä.

Onnistuneita kokemuksia ja tapauksia jokainen omalla tavallaan. Ja se on varma, että jatkossakin aion suosia näitä pieniä toimijoita!

Lue myös:

Porojen parissa Ähtärissä

Lapin lumoa ja Suomi-luksusta

Kahvila kyläkoulussa

Taidetta ja tarinoita Oulussa

Kotimaisuutta Saimaan rannalla

Lapin lumoa ja Suomi-luksusta

MATKA2015-messuilla pyöriessäni suurimman vaikutuksen minuun teki Pohjois-Suomen osastot: Meri-Lappi, Ruka, Ylläs ja muut laskettelukeskukset, lappilaiset herkut ja niin edelleen. Suuret kuvapinnat, videot ja tunnelmat toivat elävästi mieleeni hieman ennen joulua työn puolesta tekemäni reissun Rovaniemelle, Napapiirille ja Raanujärvelle. Matkan teemana oli suomalainen luksus: mitä se on ja miten sitä tulisi myydä ja kenelle.

Arktisuus, napapiirin hämäryys, taidolla toteutetut matkailijoiden palvelut olivat käsin kosketeltavia. Raanujärvellä sijaitseva Villa Säikkärä lupaa nettisivuillaan olevansa yksi niistä paikoista maailmassa, joka saa sinut pysähtymään ja ihmettelemään. Villa Säikkärässä suomalainen luksus kiteytyi lapin luonnon ja designin hyödyntämiseen visuaalisesti ja aktiviteeteissa sekä taidolla ja rakkaudella tehtyyn lähiruokaan. Tunnelma sisällä lämpimässä takanloimussa korostui iltapäivän pimetessä ja kylmetessä.

 

Napapiirillä sijaitseva elämysravintola Santamus ammentaa luksuksen pitkistä, kokemuksellisista illallisista. Ruokailu on vain yksi osa ohjelmallisia illanviettoja. Makunautinnot kruunaa kanteleen soitto, sisällä liplattava joki, jossa voi jopa huuhtoa kultaa sekä isännältä irtoavat loputtomat yllätykset.

Kokemukset olivat kaukana perinteiseksi luksukseksi nimitetyistä, kullanhohtoisista puitteista ja palveluista. Pönötykseen asti menevän samppanjan ja kaviaarin täyteisen kokemuksen peittosi aitous ja vieraanvaraisuus, joka hehkui kohteiden isäntien persoonasta. Se lämpö ja läsnäolo jätti muistijäljen, joka ei helposti pyyhkiydy pois.

Kuvat: Pasi Tuominen

 Lue aiheesta muista blogeistani:

Silab.fi: Mitä on Suomi-luksus?

Haaga 45 v: Vieraanvaraisuusalan tulevaisuus

Taidetta ja tarinoita Oulussa

Naima Kurvisen kabinetti.. Nukuttaja Näyhtän kabinetti.. Reijo Hukkasen romusta ammennettua taidetta..

Kiasmassakin kohahduttanut ruma valokuvateos ravintolan seinällä… Mikä tämä paikka oikein on?

Se on tarinoita ja taidetta tulviva kokoustalon, hotellin ja ravintolan muodostama kokonaisuus Hotelli Lasaretti aivan Oulujoen varrella.

Naima Kurvinen oli lääninsairaalan pitkäaikainen ylihoitaja, joka ajoi sairaanhoitajien etuja ja mm. perusti  Oulun sairaanhoitajatar-yhdistyksen.

Nukuttaja Näyhtä puolestaan oli sairaalan talonmies, joka muun työnsä ohessa ryhtyi sairaalan asiakkaiden nukuttajaksi.

Vuorokauden reissulla ehdin nähdä enemmän suomalaista taidetta kuin aikoihin! Ja kuulla useita mielenkiintoisia tarinoita vuosisadan 1800-1900 vaihteen ajalta.

 

Tuolloin kaupungin sairaalana toiminut alue on tänä päivänä matkailijoille auki oleva kokonaisuus, joka todella on tutustumisen arvoinen.

Harvoin osuu näin tarinoita tulvillaan olevaan paikkaan. Taidettakin on kuuleman mukaan toiseksi eniten koko kaupungista, heti Oulun taidemuseon jälkeen. Se on helppo uskoa!

Huikein kokemus oli suuren Aurora-salin tanssitaidepläjäys ”Kohtaaminen” seitsemällä isolla screenillä, jotka hallitsivat hillitysti tilan seinäpinta-alaa. Tällä, jos jollain, tilaisuus saa unohtumattoman startin.

 

Jos olisin järjestämässä tapahtumaa, kokousta tai juhlaa Oulun suunnalla, tiedän tasan, missä sen tekisin!

Hotelli, jolla on tarina

Tällä hotellilla on tarina. Siksi sitä voi hyvällä syyllä kutsua Story-hotelliksi.

Scandic Paasin tarina pohjautuu alueen historiaan, jota värittää nykyisen hotellin paikalla sijainnut sirkus, painisali ja tapettitehdas. Moninainen historia on nivottu yhteen persoonallisesti, tarkkoja yksityiskohtia unohtamatta. Hotelli on esimerkiksi teettänyt oman sirkusaiheisen tapetin, joka koristaa osaa huoneista.

Muutenkin sisustus on rohkeaa ja värikylläistä. Konservatiivisempaa hotellivierasta se saattaa jopa kavahduttaa.  Minua ei!

Rakastan värejä ja vahvoja kuvioita. Nautin siitä, kuinka yksityiskohtiin on panostettu ja tarina ilmentyy monenlaisina elementteinä. On mustaa ja punaista, graafisia muotoja,

sirkustirehtöörin hatun mallia muistuttavia valaisimia,

upeita pellefigureeja mitä erilaisimmissa paikoissa.

Tarina toistuu jopa käytävillä huonenumeroiden elementeissä.

Scandic Paasin sisustuksessa ja toteutuksessa  tarina on tuotu ainutlaatuisella tavalla tähän päivään. Tarina kertoo siitä, mitä tällä paikalla, Paasivuorenkatu 5:ssä Helsingissä, on takavuosina ollut.

Se, että hotellilla tai muulla matkailukohteella on tarina, ei nykypäivänä ole erikoisuus. Mutta se, että saaga näkyy niin pieninä kuin isoina elementteinä sisustuksesta palveluun, on taidokasta. Scandic Paasissa tarina elää myös hotellihuoneesta löytyvässä pienessä kirjasessa, jonka asiakas voi halutessaan ottaa mukaansa.

Ainakin minut tarina tempaisi mukaansa!

Pikapako arjesta

Välillä sitä kaipaa pientä irtiottoa arjesta. Miten rentoutua, jos ei ole lomia eikä paljon muutenkaan omaa aikaa? Jo muutamassa tunnissa voi päästä kauas, varsinkin jos ottaa suunnaksi Flamingo Span – siis sen aikuisten puolen (K20)!

Toki lastenkin kanssa voi kylpylässä käydä ja sekin on kivaa, mutta extraluksusta päivään tai iltaan tuo, jos sen saa viettää aikuisessa seurassa. Vaikkapa lasillisen kuohuvaa nauttien ilman lasten hyörimistä ja kiljuntaa ympärillä.

Lähes neljänkympin sisäänpääsymaksu voi tuntua kovalta, mutta aika harvinaista herkkua tällainen irtautuminen ainakin meikäläiselle on. Silloin sitä nauttiikin enemmän.

Osuimme Flamingo Spahan mieheni kanssa sopivasti syyslomaviikon räntäsateisena perjantaina, jolloin koko perheen kylpyläpuoli oli ammuttu täyteen. Joku muukin oli keksinyt saman idean. Kiljunta, melske ja pärske (joka toki on sekin tavallaan hauskaa) jäi juhlallisesti taakse, kun ohitimme Spa-puolen portin. Aikuisten ilta sai alkaa..

Spa oli pienempi kuin arvelin. Kaksi allasta, joista toisessa oli lämmin vesi (37 astetta) ja toisessa mineraalivesi ja vedenalainen musiikki. Saunoja oli useampia höyrysaunasta kausisaunaan ja perinteiseen. Suosikkini oli suihku, josta tuli vuoroin kuumaan ja kylmää vettä. Laittoi veren mukavasti kiertämään.

Kolmen tunnin läträämisen jälkeen oli oikeasti irrottautunut arjesta. Ja pukuhuoneeseenkin mahtui taas paremmin. Suosittelen!

Vahva visio toi kansainvälisen palkinnon

Maailman ensimmäinen tapahtumahotelli, Your Events Hotel HUONE, palkittiin tällä viikolla Euroopan parhaasta sistustuksesta vapaa-ajankohteet-sarjassa. Yllätyin iloisesti uutisesta, vaikkakaan valinta ei sinänsä hämmästyttänyt.

Olen saanut seurata, kuinka tässä blogissa aiemminkin esille nostettu malesialaislähtöinen Evon Söderlund on miehensä Jussin kanssa panostanut yritykseensä. Työ toi palkinnon International Property Awards -kilpailussa, jossa on palkittu esimerkillisiä kohteita ympäri maailman vuodesta 1995 alkaen. HUONEen sisustussuunnittelusta vastaa malesialainen sisustussuunnittelutoimisto DMZ Interior.

Kävimme Hospitality Insiders Clubin kanssa pari viikkoa sitten tutustumassa HUONEen kulisseihin, josta muutama kuva tässä. Ensimmäisessä kuvassa vallaton Karnevaali-huone, toisessa tyylikäs Kirjasto-huone ja kolmannessa miehekäs Sportti-huone.

HUONE – Karnevaali

HUONE – Kirjasto

HUONE – Sportti

Legendaarinen Häräntappoase

Häräntappoase – muistan hyvin sen jokaista teiniä liikuttaneen kirjan omasta nuoruudestani. Kun sain käteeni Järvenpään teatterin mainoksen, että teos esitetään kesäteatterissa, oli suunta selvä: Vanhankylänniemeen! Seurakseni sain 17-vuotiaan kummityttöni, jolle kosketus legendaariseen tarinaan oli ensimmäinen.

Juuri ylioppilaaksi päässyt Allu ja nuoruuden kesä, jonka pilaa äidin käsky lähteä maalle sukulaisiin heinäkuuksi. Loma saakin uuden käänteen, kun kuvioon astuu maalaistyttö Kerttu ja rakkaustarina voi alkaa.. Se ei ole helppo, mutta kasvattaa poikaa kaljottelun ja kiroilun yläpuolelle.

Itse tarina on mainio, mutta erityisen paljon sykähdytti Järvenpään teatterin näyttelijöiden suoritukset. Se ei ollut vain näyttelemistä, vaan aidosti roolihahmon osaan eläytymistä. En tiedä näyttelijöiden taustoista, mutta eivät he mitään kuuluisuuksia olleet – ainakaan vielä. Sellaiseksi olisi monilla kyllä tämän esityksen perusteella mahdollisuus.

Päähenkilöt ”Allu” ja ”Kerttu” tekivät rohkeat suoritukset kuten roolit vaativat. Rakkaus ja turhautuminen roihusivat vuoroin näyttämöllä ja intiimitkin kohtaukset hoidettiin tyylikkäästi kotiin. Mainio oli myös peräkammarin poika Tauno, yksinkertainen, mutta niin sydämellinen. Poikakolmikko Rutanen, Touko ja Ripe elivät täysillä maalaispojan elämää: räkimistä, kiroilua, tappeluja ja tyttöjuttuja. Huippusuoritukseen ylsivät myös kaksi äitiä: Kertun äiti, takakireä ja tiukkapipoinen Anni sekä herttainen maalaisrouva Lahja, joka huolehti Allusta kuin omasta pojastaan.

Harmi, että viimeinen näytös esitettiin kesän päätöksen kunniaksi elokuun viimeisenä iltana. Tämän esityksen voisi mennä katsomaan uudestaankin. Samaa mieltä oli 17-vuotias seuralaiseni. Mutta yksi on varma. Jatkossa seuraan tarkemmin, mitä Järvenpään teatteri tarjoaa. Tällaisia lahjakkuuksia voisi mennä katsomaan uudelleenkin! Häräntappoase-elokuvan löytää Ylen Elävästä arkistosta.

Mielettömät maut ja sosiaalista syömistä

Paras ravintolamuistoni tapahtui muutama vuosi sitten aasialaiseen ruokaan erikoistuneessa Farangissa. Koin ihan aidosti makumatkan, joka vei kauas pois kotikonnuilta. Kirjoitin lyhyesti tästä kokemuksesta aiemmassa postauksessani ”Ravintola-muistoja – onko niitä”.

Ravintolan tunnelma ja palvelu korostivat kokemuksen syvyyttä. Niinpä minulla oli suuret odotukset, kun viime talvena kävin Farangin sisarravintolassa Gaijinissa ja kesän kynnyksellä muutama viikko sitten sisarusparven nuorimmassa, Boulevard Socialissa.

Tunne ei ehkä ollut ihan yhtä vahva, kuin ensi kerta Farangissa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että Tomi Björck henkilökuntineen vain osaa homman. Maistelumenu toimii paitsi ruokakriitikon silmissä, myös tuomalla pöytään puheenaiheita.

Social Tasting Menu sisälsi mm.

• MERQUES HOT & DOG  merques makkaraa, pehmeää leipää,  avokado-sitruuna dressing
• `JAVIERS´FOIE PATE  ankanmaksapateeta, timjami-kirsikkahilloa,  `dukkah´ mausteseosta, focaccia leipää
• SUMAC SALMON & PRAWNS WALDORF  lohipastramia, suolattuja katkarapuja,  omenainen waldorfin salaatti, paahdettua pähkinää
• HONEY PORK BELLY `GOLDEN SPICES´ & LABNEH  possunkylkeä, hunajalla maustettua omenaa,  kanelia, hasselpähkinää, siideriä, labneh
• MINCED LAMB KEBAB `SHISH STYLE´  grillattu kebabvarras hienonnetusta lampaasta,  fenkolisalaattia, harissamajoneesia
• BOULEVARD SOCIAL SOFT ICE CREAM  itsetehtyä softista
• `LEMON PIE MARRAKESCH´  sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua, suolakaramellia

Taivaallista! Kuvat eivät ehkä ole kauneimpia, mutta se menkööt kuvaajan (=itseni) piikkiin!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kesäpäivä merellä

Helteinen kesäpäivä merellä meloen. Itse asiassa kaksikin, ja vielä työn puolesta. Sain etuoikeuden päästä testaamaan HAAGA-HELIAn it-tradenomiopiskelijoiden kehittämää mobiilisovellusta, joka auttaa navigoimaan merellä ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Eli vähän niin kuin auton navigaattori ohjaa autoa maantiellä, mutta tämä sovellus opastaa teillä (ja merillä) tietämättömilläkin.

Kaksipäiväinen melontaretki oli uuden sovelluksen testausta, eikä siitä olisi ihan puhtaasti selvitty ilman ihan oikeaa, ilmielävää opasta. Natura Vivan yrittäjän, Ilkka Lariolan ansiosta retki merellä oli kuitenkin ainutlaatuinen ja ikimuistoinen! Hän otti rohkeasti nelihenkisen aloittelijaryhmän haltuunsa ja vei meitä pitkin Helsingin edustaa ja sen pikkusaaria. Muutamilla poikkesimmekin. Oli huikeaa ymmärtää, kuinka hienot retkeilyolosuhteet meillä Suomessa ja pääkaupunkiseudulla on: Kalliosaari, Pikkuleikosaari, Villinki, Vartiosaari jne. Monilla näistä on hyvin hoidetut grillauspaikat ja wc:t, joita kuka tahansa saa käyttää päiväretkillään tai vaikka saarella yöpyessään. Pikkuleikosaaressa on jopa yleinen sauna, joka on kenen tahansa käytettävissä. Paikalliset luonnonhoitoyhdistykset tai muut vastaavat pitävät näistä huolta.

Melonta, jos mikä tuntui hyvältä ja leppoisalta liikunnalta. Sopii myös sellaisille, jotka eivät niin hikoilusta välitä. Perustekniikka ei ole vaikea. Toki erilaisilla kikoilla ja jipoilla meno helpottuisi ja vauhtia tulisi lisää, mutta Ilkka ei vaivannut meitä ensikertalaisia sellaisilla. Pääasia, että matka eteni ja kaikilla oli mukavaa.

Retken kohokohta (ainakin ruokaelämyksiä rakastavalle) oli kolmen ruokalajin illallinen Villa Villgenäsissä Villingin saarella, jossa myös yövyimme. Melko vaatimattoman oloisessa ympäristössä nautimme aterian, joka vetää taatusti vertoja kantakaupungin parhaille ravintoloille. Alkuun savukalamoussea, jättikatkarapua ja fenkolivaahtoa, pääruoaksi samana päivänä pyydettyä kuhaa uusien perunoiden kera ja jälkiruoaksi suklaafondantia. Osa menun aineksista oli tuotettu samalla saarella, ja pääosin kalastuskin hoidetaan itse, kertoivat tarjoilijat. Ihan huippu! Jos melominen ei houkuta, Villinkiin on järjestetty kuljetukset Jollaksestakin. Suosittelen visiittiä lämpimästi!

Aurinkoa, retkimeininkiä, upeaa ruokaa ja hyvää seuraa – siinä ainekset onnistuneeseen kesäpäivään maalla tai merellä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jos rakastat kenkiä..

Vaikkei tämä mikään muotiblogi olekaan, pakko vinkata.. Jos pidät näyttävistä kengistä suosittelen, että piipahdat Helsingissä Fredrikinkatu 30:ssä sijaitsevassa Boutique Fredassa. Teimme pari viikkoa sitten iskun liikkeeseen kuuden kollegani kanssa ja mukaani lähti peräti kolmet kengät. Korkoja, rusetteja, erikoisia kuoseja, mielettömiä yhdistelmiä. Ja mikä parasta, erittäin sydämellinen ja asiantunteva palvelu!

Tanskalainen Lola Ramona osaa ja uskaltaa yhdistää naisellisuuden ja tyttömäisen karkkimeiningin. Slogan kuuluukin ”Shoes with an attitude”! Kun tällaiset kengät yhdistää yksinkertaiseen asuun, olet pelastettu tylsyydeltä. Vaikka kuosit ovat rohkean näyttäviä, ne pysyvät tyylikkyyden rajan paremmalla puolella. Ainakin minun makuuni!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Suurin osa kuvien kengistä on Lola Ramonaa, jota myydään ympäri Suomea parissakymmenessä liikkeessä. Joistain verkkokaupoistakin niitä saa..