Onnistuminen on hienoa. Olipa se sitten työelämässä tai vapaa-aikana. Parasta onnistuminen on kuitenkin silloin, kun onnistuu ylittämään itsensä jossain sellaisessa, joka vähän etukäteen hirvitti.
Uuteen tilanteeseen meneminen, oman osaamisen äärirajoille venyttäminen, kovemman rääkin selvittäminen kuin mihin olit ollut valmis. Ennakkoon vähän ahdistaa, ja kun siitä sittenkin selviää kunnialla, on luvalla hyvä olo. Se on sitä kuuluisaa mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Omalle kohdalleni noita mukavuusalueen rajan ylittämisiä on parin viime viikon aikana siunaantunut useampikin. Pääosin ne ovat liittyneet työhöni. Olen joutunut yleisön eteen, jota olen ennakkoon jännittänyt ja pitänyt saada nämä vakuuttumaan sanomastani. Kunnollinen ennakkotyö eli suunnittelu, harjoittelu ja henkinen valmistautuminen ovat auttaneet. Itse tilanteessa olen onnistunut olemaan asiani päällä ja viestimään sen vakuuttavasti. Ja mikä tunne sen jälkeen, kun huomaa onnistuneensa kovassa paikassa!
Samoin kävi urheilullisen rypistyksen kanssa: hieman ahdistava soutukisa oli edessä – en nimittäin ole mitenkään kovin kilpailuhenkinen, vaikka suhteellisen paljon treenaankin. Kisa on aina kova rypistys ja sisäsoudussa joudun tekemään työn kokonaan yksin. Testasin matkaa pariin kertaan etukäteen, jotta tiesin h-hetken koittaessa, mihin pystyn. Pidin kisassa tiukasti oman linjani enkä lähtenyt hötkyilemään muiden mukana. Tässäkin harjoittelu ja valmistautuminen auttoi. Tiesin, mitä olin tekemässä ja keskityin siihen.
Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ei ole välttämättä mukavaa. Mutta kun huomaa, että maa kantaa myös sillä puolella, on se mahtava tunne!
Onnistunut tapaus 