Retkeilyyn hurahtanut 6-vuotias vaati kotona vietetyn juhannuksen jälkeen yönyli telttaretkeä. Sateen piiskatessa ja tuulen humistessa teltta ei kuulostanut mukavalta vaihtoehdolta edes omalla pihalla. Lomanalun kunniaksi päätimme kuitenkin toteuttaa retken läheiselle leirintäalueelle.
Varasimme Järvenpään Vanhankylänniemestä mökin yhdeksi yöksi. Pakkasimme makuupussit ja eväät, ja ajoimme reilut kymmenen kilometriä retkikohteeseen. Lapsellehan määränpää ei ole pääasia, vaan matkalle lähtö. Se tuli tälläkin kertaa todistettua.
Sade tai alkeelliset olosuhteet eivät neljää serkusta lannistaneet, vaan leikit hiekkatunneleita kaivaen ja Tuusulanjärven rannassa kiviä ja keppejä keräillen oli huikeaa ajanvietettä.
Siihen vielä iltapala eväsrasiasta, pesut erillisessä wc- ja suihkurakennuksessa sekä sulloutuminen makuupussiin kerrossänkyihin oli elämys. Tohinaa ja positiivista energiaa riitti, ja siitä minäkin ammensin positiivisuutta, kun ripustelin märkiä, hiekkaisia vaatteita ympäri oven karmeja kuivumaan.
Aamun sarastaessa illan into heräsi hetkessä ja hätäisen aamiaisen jälkeen piti taas päästä kaivamaan järven rantaa. Pitkin viikkoa meillä on puhuttu retkestä ”mansikkamökkiin”. Pienistä asioista syntyy isot ilot ja parhaat muistot.
Onnistunut tapaus 