Bisnesunelmia toteutettavaksi

Kuka päättää, kenen unelma omasta menestyvästä yrityksestä voi toteutua? Kun kyse on asiasta, jonka toteuttaminen on omissa käsissä, niin vastaus lienee päivän selvä. Mutta käytännössä unelmat eivät aina löydä maaliin. Miksi näin? Mikä erottaa toteutuvat unelmat haaveeksi jäävistä?

Olen pienen ajan sisällä saanut tutustua kahteen itseäni hieman nuorempaan naiseen, joilla on poweria tehdä bisnesunelmistaan totta. Toinen on matkallaan juuri astunut saappaisiin, joilla hän astelee haluamaansa suuntaan. Toinen on suunnittelemassa, millaisia saappaita hän matkalleen tarvitsee, jotta unelma tulee toteutumaan. Kumpikaan ei vielä ole tehnyt läpimurtoaan, mutta olen 100-%:sen varma, että menestys seuraa näitä upeita naisia.

Mikä heidät erottaa meistä tavallisista haaveilijoista? Näiden kahden esimerkin perusteella sanoisin, että määrätietoisuus ja usko itseen. Vastaus ei yllätä. Tulee mieleen, että eikö noita avuja pitäisi olla meistä aika monella? Silti kovin moni tyytyy hyvään peruskauraan. Eikä siinäkään mitään vikaa ole! Mutta mitä määrätietoisuus ja usko itseen sitten ihan oikeasti on?

Halua muuttaa vallitseva olotila? Uskoa siihen, että pystyy sen tekemään? Tehdä jotain uudella tavalla niin, että se palvelee valittua kohderyhmää? Ei siis tehdä jotain itseään varten, vaan aitoa halua tehdä jotain toisten eteen – auttaa heitä pääsemään eteenpäin omissa haaveissaan.

Se vaatii sydäntä, empatiaa ja visiota. Kykyä heittäytyä valitun kohderyhmän housuihin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat ja tehdä kaikkensa, jotta he voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Heitä vartenhan tätä unelmaa rakennetaan – hehän tämän yrityksen menestyksen lopulta kustantavat saadessaan juuri sellaista palvelua, josta ovat valmiit maksamaan.

Omien unelmien rakentaminen on siis tässä esimerkissä toisten tavoitteiden täyttämistä. Kenen tavoitteen toteuttamisessa sinä haluat olla mukana ja miten voit siinä auttaa?

Työtä itselle tärkeän asian parissa

Kesälomien päättyessä vapaa-ajan rinnalle piti taas mahduttaa työrutiinit. Vaihtaa vapaa elämä työnantajan aikatauluihin ja ottaa omien intressien tilalle firman tavoitteet.

Tänä vuonna minulla kävi tuo taitekohta aiempia vuosia helpommin. Vaikken koskaan ole kärsinyt töihin paluusta, vaan töiden aloittaminen on aina ollut mukavaa, niin tällä kertaa elokuu laskeutui pehmeästi.

Mietin miksi niin. Ehkäpä siksi, että uusi työni – siis noin vuosi sitten aloitettu – on sisällöltään lähellä vapaa-ajan intressejäni liikunnan ja liikkumisedellytysten parantamisen parissa. Saan tehdä töitä, joille on minulle henkilökohtaisella tasolla merkitystä. Pyöriä sporttipiireissä ja julistaa liikunnan iloa asiakkaiden kanssa. Olla järjestämässä sporttitapahtumia ja lähteä töihin salivaatteissa. Treenaaminen keskellä arkipäivää on ok, kunhan työt tulee tehtyä tosissaan ja täysillä. Kollegoiden aito arvostus ja ymmärrys, kun viikonloppu on painettu kisoissa tai tiukoissa harjoituksissa. Ottaa asiakkailta vastaan haasteita vaikkapa farmarikävelyssä tai saada oppia maastavetoon. Olla aidosti ylpeä Technogymin viimeiseen yksityiskohtaan hiotun tuotekehityksen ja tuotannon wellness-ratkaisuista.

Minulle nämä pienet asiat ovat suuria. Nautin siitä, että saan työssäni iloita samoista asioista, joiden parissa vietän vapaa-aikaani. Ja ehkä se tekee minusta myös piirun verran paremman myyjän, kun elän ja hengitän aidosti liikunnan ja urheilun hikistä maailmaa. Myyntityö ei koskaan ole helppoa, mutta onneksi saan myydä asioita, joihin itse uskon ja joista itsekin nautin.

 

Group Cycle koulutus menossa! Uutta ryhmäpyöräilykonseptia haltuunottamassa.

Kovista kovinta crossfittaajaa etsittiin Winter Warissa mm. testaamalla, miten Technogym Skillmill kulkee.

Tässä rakennetaan Technogym Wellness sviittiä Cumulus Resort Siuntioon!

 

My first! Ensimmäinen suunnittelemani kuntosali Cumulus Resort Tropiclandiassa

Usko omaan unelmaan part 2

”Satavuotiaan Suomen talouden sankari, Evon Söderlund”, kuuluttaa Helsingin Sanomat juttusarjassaan.

Olemme saaneet tasaisin väliajoin kuulla valtakunnan päämedioista, kuinka tämä Malesiasta karuista oloista lähtöisin oleva Super-mimmi on puskenut viiden vuoden ikäisen yrityksensä vaikeuksista voittoon ja kansainväliseen laajentumiseen. Ylpeänä olen seurannut hänen matkaansa myös tässä blogissa:

Oikeus omaan unelmaan | Vahva visio toi kansainvälisen palkinnon | Maahanmuuttajasta palkituksi yrittäjäksi

Muistan Evonin yrittäjäpolun alkuvaiheita, kun hän miehensä kanssa kulki todella hataralla jäällä. Kaikki oli epävarmaa ja haavoittuvaa. He kuitenkin jatkoivat matkaansa, eivätkä kääntyneet takaisin, vaikka jää ritisi.

Ulkopuolisen silmin heillä näytti olevan ainakin kaksi tärkeää tukijalkaa: halu onnistua ja iso joukko tukijoita rannalla kannustamassa. Syntynyt voima kannatteli.

Halu onnistua ja tukijoukot. Kontekstista irrotettunakin se kuulostaa aika toimivalta onnistumisen reseptiltä. Jos ei itse usko omaan tekemiseen, ei mitään voi saada. Kun itsevarmuus ja tekemisen meininki saa pauloihinsa myös ympärillä olevat ihmiset, syntyy menestyksessä tarvittava tukijoukko. He ovat tärkeitä etenkin silloin, jos ja kun oma usko alkaa hiipua.

Yrittäjäuralle tai ylipäätään uuteen elämään hyppääminen vaatii uskallusta, mutta se on ainoa tie menestykseen. Evon on minulle itselleni siitä upea esimerkki. Tärkeintä on, että saa tehdä sitä mitä rakastaa niiden kanssa, joita rakastaa!

Elämän polkuja

Elämän polkua kulkiessa vastaan tulee toisinaan tienristeyksiä. Risteyksessä pitää aina hieman hiljentää ja varmistaa, kumpaan suuntaan lähtee. Toisinaan suunta on selvä eikä miettimistä tarvita. Joskus pohdinta on paikallaan: mihin suuntaan lähtisin.

Intuitio voi auttaa polun valinnassa. Intuitiosta kirjoitinkin aiemmin. Vahva intuitio voi auttaa uudelle, onnistuneelle polulle. Intuitio-tekstiä kirjoittaessani olin saanut intuition siitä, että oli aika suunnata uusille urille. Työpaikan vaihto reilut puoli vuotta sitten on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Olin kulkenut vanhaa polkua riittävän kauan, ja oli aika lähteä uudelle. Vanhalle polulle en ole haikaillut, vaikka edellisessä työpaikassa vietetyt vuodet ovat täynnä hienoja muistoja, ystäviä, iloa ja onnistumisia. Nyt on aika hakea onnistumisia tältä uudelta polulta.

Mutta mitä tehdä risteyksessä, jossa intuitio ei otakaan valtaa. Kun tuntuu, että molemmissa poluissa olisi puolensa. Haluaisi kulkea molempia polkuja yhtaikaa ja kerätä mukaansa niiden molempien parhaat palat, napsia rusinat pullista.

Kahden polun kulkeminen yhtaikaa on mahdotonta. Valinta on pakko tehdä. Mutta mistä tietää, kummalle lähteä? Ei sitä heti tiedäkään. Täytyy osata kuunnella itseään. Rauhoittua omien ajatustensa ääreen. Puhua niitä ääneen. Olen huomannut, että sitä oppii paljon enemmän omista ajatuksistaan, kun kuulee, mitä itse ajattelee. Ainakin minulle, aina liikkeessä olevalle suorittajalle, pohdintaan pysähtyminen tuntuu välillä vaikealta.

On kuitenkin parempi tehdä itse valinnat oman elämänsä poluista kuin ulkoistaa päätökset muille. Aina päätös ei ole omissa käsissäkään. Siksi on tärkeää elää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Jokainen askel ja jokainen polku on lahja.

Kenen elämää elät?

Ruuhkavuodet ja terve itsekkyys – mahtuuko nämä kaksi asiaa sinun elämääsi? 24 tuntia vuorokaudessa ei ruuhkavuosina riitä. Ei vaikka tunnit tuplaisi. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, omaa sydäntä lähinnä olevat asiat – miten kukakin nuo järjestää ja arvottaa. Kaikessa pitää olla hyvä, ja saada tekemisistä iloa ja onnistumisen tunnetta omaa elämää pönkittämään. Mutta miten tasapainottaa tunnit tärkeiden asioiden välillä? Nukkuakin pitäisi.

Vaihdoin työpaikkaa noin puoli vuotta sitten. Uusi työni koko Suomea kiertävänä myyntiedustajana vaatii matkustamista, mikä on laittanut perheen arjen osin uusiksi. Iso kiitos miehelleni siitä, ettei hän laita kapuloita rattaisiin, kun taas pakkaan lentolaukkuani parin päivän reissua varten. Entistä vaativamman työn en kuitenkaan ole antanut verottaa soutuharrastukseen panostamistani. Treenipäiviä pitää saada mahdutettua viikkoon viisi. Niinhän valmentaja on urheilullisen kehittymiseni kalenteroinut.

Ystävyyssuhteisiin haluaisin panostaa nykyistä paremmin. Enkä ihan ole tyytyväinen siihenkään, että lapset harva se viikko harmittelevat, kun taas lähden matkoilleni. Tähän olen pyrkinyt asettamaan itselleni rajat. Ihan aina ei äitikään voi reissussa rampata.

Silloin kun olen reissussa yritän tehdä sen hyvällä mielellä – ottaa ilon irti omasta ajasta ja siitä, että minun tarvitsee huolehtia vain itsestäni. Toki vastuut ja velvoitteet painavat aina, mutta miten muistuttaa itseään riittävästi siitä, että minulla on omakin elämä? Omat halut, tunteet ja intohimon kohteet, joita toteuttamalla voin olla omaan elämääni tyytyväinen. Pitäisi osata elää itselle, ei vain oman elämän velvotteille. Olla itsekäs. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Mikä määrä itsekkyyttä on sopivasti?

Se oli siinä.. Entä sitten?

Projektiin tarttuminen on innostavaa. Varsinkin, jos se tapahtuu omasta halusta. Ja etenkin, jos projektin kulkuun ja lopputulokseen pääsee itse vaikuttamaan.

Työpaikalla erilaisia projekteja siunaantuu varmasti jokaiselle, mutta vapaa-ajalla aloitetuissa projekteissa sydän on yleensä astetta enemmän mukana. Sitä tekee itselleen ja omista lähtökohdistaan.

Mutta entä sitten, kun projekti päättyy? Kun on pinnistelty ja puristettu, tehty kaikki voitava projektin eteen. Lopputulos on synnytetty ja tavoitteeseenkin toivottavasti päästy. Siinä se sitten on – kovan työn tulos. Iloitaan, hurrataan ja ehkä juhlitaankin. Krapulahan siitä seuraa, ainakin henkinen. Tulee huominen ja ylihuominen. Pinnistelyt on tehty, enää ei tarvitse. Nyt voi huoahtaa ja hengähtää.

Mutta jos pinnistelystä onkin jo tullut tapa. Se on täyttänyt päivät ja viikot. On ollut syy tehdä jotain merkittävää – tavoitella ja kurkotella kohti maalia. Siellä se siintää.. Koko ajan lähempänä..

Mutta kun maali on saavutettu, alkaa tyhjyys. Mihin sitä sitten panostaisi, kun viimeisen vuoden on panostanut asiaan, joka on nyt ohi?  Pitäisi osata hellittää ja päästää irti. Alkaa suunnitella seuraavaa projektia. Haikeaa se on – ja niin pirun työlästä! Aloittaa taas kaikki alusta.

Projekti ei olisi projekti, jos se kestäisi ikuisuuden. Kun yksi maali on saavutettu, täytyy jatkaa eteenpäin ja asettaa seuraava tavoite. Välissä pitää vain muistaa nollata, kerätä voimat ja rohkeus, ja vasta sitten lähteä uuteen projektiin. Tyhjältä pöydältä, taakseen tuijottamatta, eteenpäin kovaa puskien, koettua ja opittua hyödyntäen.

Veljeäni Jukkaa lainaten, ”sellast sattuu, sit siihen tottuu ja sit sitä alkaa kaipaamaan”.

 

Intuitio vieköön

Intuitio – mikä se on? Se on tunne. Ei enemmän, se on usko. Uskoa siitä, että tätä tunnetta kannattaa nyt kuunnella. Intuitio voi johdattaa jonkun uuden polun varrelle tai se voi auttaa, kun on kaksi polkua valittavana. Vasta tulevaisuus kertoo, mikä olisi ollut oikea ratkaisu, mutta intuitio pyrkii kertomaan oikean vastauksen etukäteen.

Intuitio on ennustamista. Se auttaa oman elämän ohjaamisessa johonkin, johon kannattaa lähteä. Intuitio saattaa myös laittaa stopin jollekin mahdollisesti alkavalle. Ei, ei tätä peliä ei sittenkään kannata alkaa pelata.

Sanotaan, että intuitioon kannattaa luottaa. Se auttaa päätöksen teossa, mutta se voi myös alitajuisesti auttaa siinä, että valittu tie on tai se koetaan onnistuneeksi. Kun uskoo siihen, että valinta on oikea, oma ajatus ja teot johdattavat siihen, että valintaa seuraa menestys.

Omasta elämästäni tunnistan parikin vahvaa intuition paikkaa. Vakaata uskoa siihen, että tämä kortti kannattaa kääntää.

Toisesta on aikaa pian vuosi. Olin päätynyt kokeilemaan parisoutua tilanteessa, jossa mietin 15 vuotta kestäneen kirkkovenesoutu-urani olevan loppusuoralla. Innostus lajiin oli hiipunut vuosien myötä, mutta parisoutu olikin ihan eri juttu! Muutamat treenit ja yksi kilpailu, josta taannoin jo kirjoitinkin tässä blogissa, muuttivat liikuntaharrastusteni suuntaa.

Sain vahvan intuition tunteen siitä, että tähän juttuun kannattaa nyt panostaa. Onneksi parini, johon oikeastaan olin vasta juuri tutustunut, oli samoilla linjoilla. Nyt vuotta myöhemmin meillä on yhteinen vene ja takana tiukka treenitalvi, jonka myötä pyrimme haastamaan Suomen ykköspareja sekaparisoudussa. SM-kilpailut ovat vielä edessä, mutta ainakin usko omaan tekemiseen on kova ja sehän on tärkeintä!

Kauempi muisto intuitiosta piirtyy lähes kahdentoista vuoden taakse. Olin työhaastattelussa silloisessa Haaga Instituutissa. Muistan, kuinka minut valtasi vahva tunne siitä, että tämä on minun paikkani. En saanut silloin hakemaani tehtävää, mutta pari viikkoa myöhemmin sain puhelun ja minulta kysyttiin kiinnostusta toiseen tehtävään samassa talossa. Tiesin heti, että halusin sen.

Työvuosia on samassa talossa kertynyt jo lähes kaksitoista. Työtehtävät ja esimiehet ovat vaihtuneet, mutta työnilo ja yhteisöllisyys on säilynyt. Työhaastattelussa tunnistamani Haagan henki on olemassa yhä edelleen.  Sekin intuitio oli siis seuraamisen arvoinen!

Valopiha on Haagan kampuksen sydän ja tapahtumien areena.

Intuitio vie edelleen. Tulevaan syksyyn liittyy uudenlaisia haasteita työrintamalla. Odotan innolla ja jännityksellä, miten pärjään niiden kanssa. Tällekin tielle on kuitenkin intuitiolla vahva otteensa pelissä. Siksi olen luottavaisin mielin ja teen parhaani. Kuten tähänkin asti!

Millaisia kokemuksia sinulla on ollut intuition seuraamisesta? Onko se johtanut onnistuneisiin tapauksiin?

 

Toiveesta tavoitteeseen

Toiveella ja tavoitteella on merkittävä ero. Toivominen on haikailua jostain asiasta, mutta tavoitteen asettaminen vaatii paljon enemmän.

Tavoite on konkreettinen. Se pitää pystyä ilmaisemaan sanoin tai vaikkapa kuvin. Kun maali on kirkkaana mielessä, vasta sen jälkeen voi tehdä suunnitelman, miten sitä kohti voi lähteä kulkemaan. Kun suunta on selvä ja askeleet vakaat, niin tavoitekin tulee koko ajan lähemmäs. Yhtenä päivänä huomaat päässeesi tavoitteeseen.

Jos tavoite ei olisi konkreettinen, ei voisi tietää, että on päässyt maaliin. Siksi tavoitteella on oltava selkeät tunnusmerkit!

Toisinaan voi olla vaikeaa tietää, mikä se tavoite voisi olla. Mitä minä oikeasti haluan? Mistä unelmoin?  Vastausta etsii helposti liian läheltä. Mitä lähempää tuon tavoitteen löytää, sitä helpompi se on saavuttaa. Mutta mitä ihan oikeasti haluat? Mitä rakastat? Antaudu sen vietäväksi!

Käytä 24/7 sinulle sopivasti

Viime päivinä olen kiitellyt sitä, etten ole rakentanut minuuttani yhden korren varaan. Bisnes-Elisan, Sportti-Elisan, Perhe-Elisan ja Ystävä-Elisan ylläpito toki vaatii melko paljon koordinointia, mutta kun elämässä on paljon tavoitteita ja tärkeitä asioita, ei yhteen asiaan voi liikaa keskittyä. Ja mikä parasta, jos yksi lanka pettää, niin jäljellä on monta muuta.

Toisinaan mieleen hiipii ajatus asioiden priorisoinnista keskenään – mikä tärkeistä asioista olisi tärkeämpi kuin toinen?

Tähän leikkiin en kuitenkaan ole lähtenyt. Miksi arvottaa elämän tärkeitä asioita rinnakkain, kun niitä toteuttaa erillään toisistaan?!

Se, että panostan täysillä työhöni ei ole pois lapsiltani, sillä he ovat päiväkodissa ja koulussa töissä ollessani. Se, että panostan urheiluun suuren osan vapaa-ajastani, tuo elämääni tärkeän joukon uusia ystäviä. Silti haluan löytää aikaa ystäville, jotka eivät ole niin fanaattisia sporttailun suhteen. Rakkaalle aviomiehelleni koetan olla läsnä silloin, kun olen läsnä.

Kun pääsen jakamaan aikani itselleni tärkeiden asioiden parissa, pysyy elämässä balanssi. 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa on aina liian vähän aikaa, olipa elämäntilanne mikä hyvänsä. Jos se ei olisi, elämässä ei kai olisi riittävästi aihioita elämiseen.

Omat vuorokauden tunnit kuluvat juuri niihin asioihin, joihin haluat niiden kuluvan. Jos arvelet, ettei aikasi riitä liikkumiseen, se johtuu siitä, ettet arvosta liikkumista niin paljon, että panostaisit aikaasi siihen. Jos et koskaan ehdi tavata ystäviäsi, se johtuu siitä, ettet aidosti halua omistaa aikaasi heille.

Omien intressieni huomasin kiteytyvän tämänkin blogin sivussa näkyvissä Instagramin postauksissa. Ne kuvaavat tärkeitä asioita elämässäni. Mikäpä muukaan sieltä paistaa kuin urheilu, perhe, ystävät ja työ – elämäni peruspilarit!

Mitä enemmän noita pilareita elämässäsi on, sitä vakaammalla pohjalla elämääsi elät. Elä omaa elämääsi – mahdollisimman laajaa sellaista! Mitä useampi viehe vedessä, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua!

Kalenterisi ja menosi ovat omissa käsissäsi – vain sinä teet omaa elämääsi ja aikataulujasi koskevat ratkaisut. Jos arvelet ettei näin ole, tarkastele omaa käyttäytymistäsi ja kalenteriasi ja ota elämäsi omiin käsiisi!

Haaga-Helia kaupalliset palvelut hotelli-, ravintola- ja matkailualan yksikössä 2015.

Lue myös nämä – näihin asioihin minä haluan löytää aikaa

Urheilua: Kohtalokas Pirkan soutu

Työtä: Bisnes naapurimaahan

Itsensä kehittämistä: Myynnin osaajan monet ulottuvuudet

Perheen kanssa: Juhannusjuhlilla

Pois arjesta: Vierumäen parhaat palat

Naisjohtajuudesta ja onnistumisen elementeistä

”Naisten johtamat yritykset ovat 10 % kannattavampia kuin miesten. Kun naisten osuus johdossa nousee nollasta 30 prosenttiin, yrityksen kannattavuus paranee 15 %.”

Näin vahvoilla argumenteilla aloittivat Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen Huippunaiset seminaarin Haaga-Heliassa.

Seminaarin teemat pyörivät Huippunaiset – Menestystarinoita kirjan ympärillä. Kirjoittajat olivat haastatelleet useita huippunaisia, joita he puheenvuoroissaan siteerasivat.

Eniten omia ajatuksiani kirvoitti Valkoisen talon tapahtumista vastanneen Laura Schwartzin neuvo kolmesta sanasta huipulle: ”Kuinka voin auttaa?”.

Hospitality-asenteella pääsee pitkälle. Kun aidosti haluaa olla toisen menestyksen tukena ja on valmis ojentamaan käden, palvelus maksaa itsensä takaisin. Hyvät asiat tapahtuvat hyville. Suoria vastapalveluksia ei ehkä kannata jäädä odottamaan, mutta kaverin etujen edistäminen ei ainakaan voi heikentää omia mahdollisuuksia pärjätä ja edetä omissa tavoitteissa.

Omat onnistumisen elementtini

Seminaarin ajatusten kirvoittamana aloin pohtia myös omia onnistumisen kulmakiviäni. Ei joka tyttö (tai poika) välttämättä pystyisi luomaan uutta liiketoimintaa ja rakentamaan kannattavaa bisnestä 400 tuhannen euron liikevaihtoon muutamassa vuodessa, johtamaan tuloksellisesti vaativia asiantuntijatiimejä ja luomaan ammattilaisverkostoa kahteen maahan. Toimeen tarttumalla ja rohkealla asenteella olen saanut aikaiseksi paljon enemmän kuin olisin pari vuotta sitten osannut arvatakaan.

Tässä esimerkki viime vuoden onnistumisista käynnistämässäni liiketoiminnassa, joka tänä päivänä työllistää kolme henkilöä ja teettää satoja tunteja töitä kymmenillä asiantuntijoilla.

 

Haaga-Helia kaupalliset palvelut hotelli-, ravintola- ja matkailualan yksikössä 2015.

Miten tähän on päästy?

Innostu ja uskalla

Yksi omista vahvuuksistani on ollut innostus luoda uutta ja uskallus hypätä tuntemattomaan. Kun luo uutta toimintamallia, tässä tapauksessa kaupallista toimintaa pääosin valtiorahoituksella toimivaan oppilaitokseen, on pakko pystyä haastamaan olemassa olevat rakenteet ja järjestelmät. Luovuus ja ratkaisukyky on toisinaan koetuksella, mutta positiivisella asenteella siitä selviää. Kun on halu selättää haasteet ja päästä määränpäähän se yleensä onnistuu. On tunnettava oikeat ihmiset ja pidettävä yllä suhteita moneen suuntaan. Kun itsellä on tapana ojentaa auttava käsi, voi sellaiseen useimmiten itsekin tarttua, kun on sille tarvis.

Eniten etenemiseen ja lopputulokseen vaikuttaa porukka, jolla ollaan tekemässä asioita. Se, millä asenteella ja motivaatiolla teemme yhdessä asioita, vaikuttaa suoraan onnistumiseen. Siksi intoa on pidettävä yllä ja puhallettava tekemiseen liekkiä. Oma innostukseni on onneksi helposti tarttuvaa laatua. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja usko onnistumiseen edistää saavutuksia.

Tartu hommiin

Toinen merkittävä tekijä onnistumisissa on ollut hihat ylös ja hommiin -asenne. Alussa on selvillä vain suunta ja hahmo toivotusta lopputuloksesta. Polkua tai askelmerkkejä ei ole kirjoitettu valmiiksi, joten askeleita on alettava ottaa määrätietoisesti kohti sovittua maalia. Tässä auttaa aiemmat kokemukset. Kun tietää, mikä on toiminut ja mitä oppeja voisi hyödyntää, on helpompi luoda toimintamalleja uusissa tilanteissa. Kunhan pitää kokoajan kirkkaana mielessä kenelle työtä on tekemässä ja mitkä ovat sen tavoitteet.

Jokainen asiakasprojekti on uniikki toteutus ja sisältö syntyy työn edetessä. Projektin alussa pöytä on tyhjä ja on vain olemassa asiakkaan sanoittama hahmo toivotusta lopputuloksesta. Alat siinä sitten asiantuntijoiden kanssa tulkita tarvetta ja toteuttaa suunnitelmia tiiviissä yhteydessä asiakkaan kanssa. Kun ammattitaito on kohdallaan ja  halua auttaa ja tehdä parhaansa, yleensä lopputuloskin näyttää siltä.

Aikaansaaminen vaatii hihojen käärimistä. Ideoita yleensä löytyy ja suunnitelmiakin syntyy, mutta kuka veisi ne käytäntöön? Vain toimeen tarttumalla voi aikaiseksi saada jotain konkreettista. Just do it.

Arvosta ja luota

Minulla on onnekseni huippujengi ympärilläni. Myydessäni osaamisen ja toiminnan kehittämistä, voin myydä vain mielikuvia lopputuloksesta. Kun myytävä asia on abstrakti, oma uskoni asiantuntijoihin ja tekemiseen pitää olla saumaton.

Jos en voisi luottaa asiantuntijoideni osaamiseen, en voisi tätä työtä tehdä. Syvä arvostukseni heitä kohtaan on yksi onnistumisen kulmakivi. Molemminpuolisen arvostuksen myötä itsellekin tulee paineet tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Enhän voisi pettää kaveria, kun hän niin kovasti luottaa minuun. Kollegan antama arvostus on, ainakin itselleni, jopa tärkeämpää kuin esimiehen. Arvostus ja luottamus. Se, jos mikä, johtaa onnistuneisiin toteutuksiin.

Lue myös:

Yhdessä onnistumisesta

Enpä olisi arvannut – Bisnes naapurimaahan

Joukkueen tähti on joukkue itse